Kävin aamulla stekkaamassa, oliko tosiaan nafta halpaa rannassa. Siinä olikin pari venettä tankkauspuuhissa, joten sain faktista tietoa. Edelleenkin näkyi hinta halpana, mutta kun dieseliä par’aikaa tankattiin, ei numerot pyörineet, joten kurkkasin toiselle puolelle, joka oli vähän hankalaa, kun tankit olivat edessä. Sielläpä näkyikin hinta, 1.717 €/lt. Siispä jäin odottelemaan, josko tankkaaja kuittia ottaa. Otti ja siinä selvästi tuo oikea hinta, 1.717. Siispä, ei harmittanutkaan enää se Maarianhaminassa tankkaaminen niin paljon. Ja eipähän tarvinnut tulla tähän tankkaamaan, vaan seuraava tankkaus joko Iniö, jos mennää, sinne, tai Teersalo.

Me siis päästiin lähtemään hyvässä kelissä. Pilvipoutainen, melkein tyyni meri.

Alkumatka ajettiin reippaasti väylää pitkin sinne Seglingenin kaakkoiskulmalle asti, mutta sitten kurssimme suuntautui ensin pikkaisen pohjoiseen ja sitten itään vievälle kaapelilinjalle.

En tarkoituksella piirtänyt oikeaa ajolinjaa, koska se olisi peittänyt nuo kaapelimerkit alleen, mutta niitä seurattiin. Alimmillaan vettä oli 4,5 metriä, joka oli vähän matkaa tuosta kuvan ottohetkestä eteen päin.

Tätä kaapelinjan seuraamista opetti minulle Utössä eräs paikallinen. Saaristolaiset kun hyödyntävät usein niitä.

Kaapelia kun lasketaan, täytyy sen laskijankin, kaapeliveneen, voida ajaa, joten ei ihan matalaan ole laskettu.

Kihti siintää kauempana ja siellä Ruotsiin menevä lautta.

Ja jos oikein mielikuvitusta käyttää, näkyy pilvissä jos jonkin moisia örkkejä.

Täällä ei ole ruuhkaa.

Heti kun jättää väylät vähänkin kauemmaksi, ihan tyhjää.

Täällä päin liikkujat puhuvat Kihdin ylityksestä yhtä paatoksella, kuin me pääkaupunkiseutulaiset Porkkalan selän ylityksestä.

Täällä voi olla ”pientä” aaltoa, jos tuulee kaakko – luode suunnilta.

Toki, sen verran on matkaa saarelta toiselle, että tuulee mistä päin vaan, täällä on aalloilla kokoa, kun tuuli ylittää 8 m/s.

Tilaa on kehittää kunnioitusta herättävät mainingit.

Meidän piti mennä tämän samaisen saaren pohjoiskärkeen, mutta vaikutti matalalta meille, eikä oikein rantakalloit antaneet liikunnalle sellaista mahdollisuutta, kuin halusimme.

Lisäksi sinne oli rakennettu paremmalle paikalle mökki.

Siispä pienen etsinnän jälkeen päädyttiin tähän.

Tuulet ennustettu tulevan lännen puolelta, joten oletusarvona on, että saamme olla niiltä osin rauhassa.

Pienelle lenkillekin päästiin, mutta etelämpänä tuli mökki vastaan, joten käännyttiin pois.

Keskisaari näyttää olevan sen verran pöheikköistä, että ei menty koittamaan saaren ylitystä.

Kelikin parani pikkuisen, joten oli ihan kiva käpöstellä saaressa.

Paluumatkalla rannassa näin tällaisen kiven. Kauempaa näytti aika erikoiselta.

Kirkas on vesi näillä leveysasteilla. Tämäkin on noin puolen metrin syvyydessä.

Nyt vaan nautitaan tästä rauhasta.

Vaikka näyttääkin aika upealta, ei tämä yllä top kahdenkymmenen joukkoon.

Sitten luulin näkeväni kauempaa merikotkan liitelevän. Otin varmaan tusinan kuvia siitä, mutta kun zoomasin ne, olikin mun kotka muuttunut lokiksi. Merilokki liitelemässä, matkien laajalla kaarellaan kotkan liikerataa. Menin siin halpaan pahemman kerran.

Tämä pariskunta kuherteli pitkään muutaman sadan metrin päässä. Pyörivät toistensa ympäri kymmeniä kertoja. Herjoittelevatkohan tulevan suven lemmenleikkejä vai muuten vain lujittavat suhdettaan. Poikasia ei näillä näkynyt, ainakaan lähistöllä.

Jos ei erikoisempaa, niin seuraavaan kertaan.