Päätettiin vaihtaa maisemaa ja ajeltiin Hiitisten länsipuolelle.

Alkumatka ajeltiin hissukseen ja kuunneltiin radiota.

Väylällä olikin aika moinen vilske.

Varsinkin tuossa risteyskohdassa, missä erkanee pohjoinen Turkuun päin menevä väylä.

Osa oli paikallisliikennettä, mutta kyllä siinä purjevene poikineen meni ja tuli. Ja muutama iso moottorivene.

Kohteeksi valikoitui lukuisista mahdollisista paikoista Stora Bärsskäret.

Saaren pohjukan länsilaidalla on laituri, mutta mökkiä ei näy, joten uskalsimme kiinnittyä aivan perälle.

Tuloreitillämme vettä riittää isommallekin venelle, mutta tämä meidän kohta ei sovi kuin moottoriveneille.

Sen sijaan laituria vasta päätä, itäpuolelle, voisi purjevenekin kiinnittyä.

Syväyttä on siellä 3-4 metriä melkein rantaan saakka parissa paikkaa.

Kävimme katsomassa.

Alkuvaikutelma on tosi positiivinen.

Mavicin kuvia, minkälaiset olisi näköalat linnun silmin ympäristössämme.

Tehtiin myös pieni puolen saaren kierros eli kierrettiin tuossa kuvassa oleva oikean puoleinen niemeke.

Ilmeisesti venemme kohdalla on muinoin vesi virrannut. Semmoinen laakso kulkee suoraan edestämme saaren halki.

Vaikka väylällä aikaisemmin olikin melkein ruuhkaa, ei sitä enää yhden maissa täällä ollut.

Etelään tästä, niin ei näy yhtään venettä. Kyllä täällä mahtuu kulkemaan.

Kuten kuva kertoo, melkoisessa ”lintukodossa” ollaan.

Ruokailu tapahtui ”terassilla”.

Jäkälää on tässäkin saaressa on paljon, kuten yleensä näissä läntisen saariston saarissa on. Eri asia sitten, kun menee tuonne ulkomeren puolelle, ulommaisille saarille. Siellä tuulen tuiverruksessa ei kasva kuin matalaa vaivaiskoivua tai katajan tyyppistä kalliota nuolevaa pensasta.

Ja pakolliset känkkyräpuut.

Eivät puut helpolla täällä pääse, jos isoksi yrittää kasvaa.

Oisko kilometrin päässä saaren huipulle pöytä rakennettu. On siinä ollut hommaa, ennen kuin nuo on tuonne ylös roudattu.

Väylällä peräti kaksi venettä samaan kuvaan. Tuo vasemmanpuolenen ajelee moottorilla, vaikka mielestäni ilman luoveja voisi purjehtia, sivumuötäistä kun tulee.

Tämä on mielestämme yleistynyt tosi paljon.

Vähän ihmetyttää moinen touhu?

Eikös purkkari juuri sen takia hankita, että saa purjehtia?

Voi olla, että olen ymmärtänyt asia väärin.

Vai onko satamapaikkoihin niin kova kiire, että saa edes jonkinmoisen paikan? Kaikki eivät halua käydä näissä luonnonsatamissa. Me taas tykätään juuri tällaisesta.

Voihan se myös olla niinkin, että teini-ikäiset eivät viihdy, ellei ole muita. Lisäksi tarvitsevat sähköä niihin vempeleisiinsä, ihan niinkuin minäkin.

Satamissahan on sähköä, useimmissa ainakin.

Toista se on meillä. Pitää luottaa aurinkoon.

Meillä on aurinkopaneeleita 200w kiinteäsiti asennettuna ja yksi 130w liikuteltava, riippuen, miltä suunnalta tuo aurinko paistaa. Ja jos on pilvistä ja hätä tulee, on 1 kw aggregaatti.

Harmiksemme havaitsimme sinilevää aivan veneemme vieressä.

Onneksi illemmalla hävisivät, kun pikkaisen aallot kääntyivät välillä tännekin.

Sitten olikin ihmettelemistä, kun väylällä hinasivat jotein isompaa vehettä. Ei ollut nyt Trossi hommissa.

Olisiko ollut kaapelihommissa ja nyt siirtävät muualle töihin?

Katsotaan, mitä huomminen tuo tullessaan.

Tässä koostevideo: