Aamulla kaikki oli hyvin.

Nätti keli ja naapurikin, se ainut, joka oli vielä jäljellä, teki lähtöä.

Onneksi sentään kävin ulkoiluttamassa Mavicia heti miten.

Kauniit poutapilvet melkein kutsui pomppimaan niiden päälleen.

Mutta sitten huomasin sen.

Jääkaappi oli jo temppuillut edellisellä reissulla, enkä ollut ottanut sitä todesta. Ois kannattanut. Nyt ei enää vörkkinyt.

Onneksemme meillä on mukana Tämmöinen vanha ”jääkaappi”.

Tupakansytkäriin laitetaan ja kuluttaa virtaa ihan hel….ti.

Siispä ruuat sinne ja töihin.

Kaappi pois ja tutkimaan, missä vika.

Netistä tutkailin vähän neuvoja, mikä näissä yleensä menee rikki.

Se on termostaatti tai sitten piirikortti.

Sain myös puhelimitse neuvoja kaverilta, joka työskentelee Navigreen yo:ssä. Suur kiitos hänelle.

Lopulta hänen neuvoillaan paikallistin viaksi piirilevyn yhteistyökyvyttömyyden.

Aika raukkamaista tehdä lakko juuri nyt, kun meillä on alkamassa pidempi reissu.

Siinä tutkaillessa kaappia, oli välillä aikaa ihailla ympäristöäkin.

Sataa sataa ropisee …..

Eipä meillä vesillä ollessa hirveesti tarvinnut kärsiä sateista. Tosin, viime yönä jossain vaiheessa satoi kaatamalla, mutta sehän vain lisäsi unen laatua.

Ja tietenkin, mikäpäs tulee välillä näkyviin sateen jälkeen.

Nyt sitten mietintämyssyä päähän.

Ostaako varaosa tähän nykyiseen ja kenties vuoden-kahden päästä kompura sanoo sopimuksensa irti, On kuitenkin jo kymmenkunta vuotta vanhasta kapineesta kyse.

Vai ostaako kokonaan uusi. Sen verran tutkailin netistä, että tuohon reikään mahtuisi pikkaisen isompikin. Peräti 9 litraa olisi tilavuus suurempi. Se on näissä olosuhteissa aika paljon. Yhdeksän piimäpurkkia. Minä kun en maitoa juo.

Ja kohta varmaan en piimääkään, sillä uusi kaappi maksaa 700 € jos itse hakee Helsingistä. Voihan rähmä, taitaa jäädä piimät kaupaan, jotta fileet pysyy kylminä.

Näihin tunnelmiin.