Sen verran on rapsakkaa keliä tuleviksi päiviksi luvattu, että päätimme jäädä tänne, emmekä menneetkään etukäteen suunitellulle ulkomeren saarelle. Sinne olisivat aallot käyneet aika pahoin, joten turvallisuus edellä tämäkin reissu.

Torstain ja perjantain välisenä yönä oli ollut kova tuuli, jolloin oli ollut jopa parimetrisiä aaltoja Helsingin edustan mittauspisteessä.

Kun aallokko rupee olemaan lähemmäs kahta metriä, tarkoittaa se sitä, että suurimmat ovat melkeimpä metri tuohon lisää. Ei kiitos merelle tällä kelillä.

Perjantaina illemmalla tulikin jonkin verran veneitä tänne, mutta yllätyin, kunka täyteen tämä tuli lauantai-illaksi.

Meinaan, että purkkareiden on yleensä tultava ulkomeren kautta, koska tuo ”puutarhaväylä” on liian matala, ainakin suurimmalle osalle nykypurkkareille.

Ja lauantaina oli oikeestaan koko päivän melkoiset aallot. Ok, purjeveneellä on paljon ”helpompaa” mennä isommassakin aallokossa, mutta silti.

Olen ilmeisesti tullut liian vanhaksi, kun en enää uskalla kelissä liikkua?

Perjantaina syötiin oikeen ravintelissa täällä.

Minun silakat olivat oikein hyviä, mutta Madam kritisoi vuohenjuustosalaattiaan. Tomaatit ja kurkut eivät olleet tuoreina, vaan vähän ”modifioituja” paikan päällä. Minun annoksessa oli samoja tomaatteja, joista kyllä pidin.

Juomavalikoima on ravintolassa todella laaja, jollaista en ihan heti muista nähneeni muissa vastaavissa paikoissa, jos missään. Videossa pieni vilahdus sisätiloista, jossa näkyy täydet jääkaapit kylmiä juomia.

Molempina päivinä tehtiin kävelylenkki. Täällä on todella hyvät mahdollisuudet reippailla. Menee upea rantaraitti puusaunalle, sekä lukematon määrä polkuja pitkin metsää.

Onneksi selkä ei enää kestä kerätä näitä vitamiinipommeja, vaan tyydymme ihan ostomustikoihin.

Tuli saatua perhosestakin muutama oivallinen otos.

Enpä ole koskaan saanut aikaisemmin tällaista otosta, jossa perhonen imee mettä kukasta.

En tunne perhosia, mutta olettaisin tämän olevan sinisiipi.

Välillä ympärillä pyöri mustia pilviä, mutta isommilta sateelta ollaan vältytty. Muutaman kerran ropsaisi, mutta se oli sitten siinä.

Paikalle tuli jonkin verran myös telttailevia retkeilijöitä, joka ainakin minua ilahdutti kovastikin. Me kun aikoinaan telttailtiin aika paljonkin, varsinkin lapissa käydessämme. Ja täällähän on erinomaiset keittomahdollisuudet, joten ei tarvitse ”raahata” mukanaan keittovehkeitä, mitä nyt kattilat ja pannut, jos sellaista pöperöä meinaa tehdä, jossa niitä tarvitaan. Lisäksi ympäröivä maasto antaa monta mahdollisuutta pystyttää majapaikka, joka on suojaisa niin tuulilta kuin auringolta. Varsinkin se aamuaurinko, se on ”herkkua” 😉 telttaillessa.

Tein peinen videonkin, jossa saa ihastella ympäritöä.

Seuraavaan kertaan.