Olimme ostaneet hotellimme respasta opastetun kierroksen ympäristön parhaisiin nähtävyyksiin.
Aamupalalle piti siis mennä jo ”kukonlaulun” aikoihin, koska metä tultiin hakemaan jo klo 08:00.
Pikkubussi olikin melkein ajoissa paikalla ja kävimme matkalla noutamassa vielä pari turistia lisää. Autossa oli jo valmiiksi muutama ihminen oppaan lisäksi.
Eilen oltiin jo ”kuolattu” tämän tyyppisiä veneitä rannassa, ja nyt sitten päästiin kyytiin.
Kipparinna auttoi meitä kömpelöitä turisteja, koska paikalla ei ollut mitään hienoa laituria, vaan ihan rannalta vaan noustiin.
Keli oli kohillaan, kun hissukseen veneemme lipui kohti ensimmäistä kohdetta, Tu Dam Pagoda.
Matkalla sattui meidän mielestä mielenkiintoinen tapahtuma. Venepoliisi pysäytti ja tarkisti veneen asiakirjat. Kuulemma sillöin tällöin tällaista tapahtuu. Ovat tarkkoja, että asiakirjat ja pätevyydet kunnossa. Hyvä niin. Mutta se viranomaisvene, no huh huh. En uskaltanut kuvata, mutta oli kyllä parhaat päivänsä nähnyt.
Sitten oli näitä ”tuplaveneitä”, ilmeisesti ravintola- tai asuntoveneotä.
Viimeistään, kun olimme kiivenneet mäen päälle, huomattiin oppaan tarpeellisuus. Eihän tästä olisi ymmärtänyt oikein mitään.
Opas oli todella ammattitaitoinen, ei luntannut papereista ja ainakin mielestäni tiesi, mistä puhui. Tai sitten oli tietävinään, mutta täydestä meni joka tapauksesta.
Tämä temppelialue on rakennettu 1700-luvulla.
Historiaa en sen kummemmin rupea alueesta kertoilemaan, mutta on merkittävä munkkiluostari kysymyksessä.
Kouluttavat nykyisinkin munkkeja täällä.
Videolla saapi ehkäpä paremmin käsityksen alueen mahtavasta ympäristöstä, myös muista päivän kohtesta.
Mutta aikataulu näillä munkeilla on aika ”kova” eli aikaisesta aamusta iltaan.
Saavat peräti seitsemän tunnin yöunet. Toki, onhan tuossa pitkin päivää huilitaukoja.
Tuolta kävelimme kauppiaiden ohi ja seuraavaan kohteeseen.
Oli tuolla krääsääkin myytänä, mutta ei nyt sentään mikään iso tori.
Seuraavaksi olikin vuorossa Hue Imperial City
Eli melkeinpä voisi sanoa, kielletty kaupunki.
Palatsialue, jossa kulloinkin vallassa ollut hallitsija perheineen asui. Tai pikemminkin oli kuin vankilassa. Eiväthän he sieltä saaneet koskaan poistua, korkeintaa miehet. Naiset ei yleensä koskaan.
Aluehan on valtava, monine rakennuksineen.
Sai jonkin verran siipeensä Vietnamin sodan aikana, kuten monet muutkin lähialueen kohteen, joissa käydään tämän päivän aikana.
Vaikka puitteet ovatkin upeat, empä sitten tiedä, kuinka he loppujen lopuksi viihtyivät tuolla.
Toisaalta, eiväthän he tienneet muustakaan, kun syntyivät ja kuolivat muurien sisäpuolella.
Skrumeluuria oli talot täynnä. Niin väriä kuin lehtikultaakin ja niissä ei säästelty.
Noiden tolppien tekstit kertoili jotain, mutta en nyt saa päähäni, mitä.
Joka tapauksessa, tämä jos mikä on must in Vietnam, ainakin jos tulee edes lähelle Hue’ta. Vaikka esimerkiksi Hoi An, joka on suosittu turistikohde, noin 50-60 km päässä, niin päivämatka sieltä tänne kannattaa tehdä.
Tomb of Khai Dinh
Tomb of Minh Mang
Tämäkin on näkemisen arvoinen.
Kaikki se kulttuuri, mikä täällä idässä on ollut, on melkeinpä käsittämätöntä. Tuolloin me Suomessa oltiin vielä ihan mettäläisiä.
Poikkeusena muutama ruotsalainen tai venäläinen.
Se oli muistini mukaan tämä paikka, missä hovi oli ihmetellyt, kun hallitsijalle ei tullut jälkikasvua, perillistä, kunnes selvisi, että tämäpä olikin mieltynyt poikiin.
Oikeestaan ainut asia, joka tällä päivän retkellä haittasi, oli pienoinen kuumuus. +32.
Tässä pieni videokooste tähän astisista.
Lounas kuului samaan hintaan ja se oliki varsin maittava kolmen ruokalajin pläjäys,
Tietenkin ohjelmaan kuuluu yrittää ostattaa paikallisia tuotteita, joko torilla tai kuten tässä, joku pikkukylä keskellä ei mitään. Valmistivat tikuista harjoja ja eneen kaikkea suitsukkeita.
Siinä iltahämärissä tultiin sitten takaisin hotellille.
Vuorossa olikin syömään meno läheiseen ravintolaan.
Risotto Restaurant oli ihan siisti pikkuravintola, voin suositella. Ja täämnkin paikan bongasin tripadviserista.
Huomisesta ei sitten tiedä, mitä tehdään.
Merellä ja muuallakin 