Hue 2.3 retkelle

Olimme ostaneet hotellimme respasta opastetun kierroksen ympäristön parhaisiin nähtävyyksiin.

Aamupalalle piti siis mennä jo ”kukonlaulun” aikoihin, koska metä tultiin hakemaan jo klo 08:00.

veneilemään

Pikkubussi olikin melkein ajoissa paikalla ja kävimme matkalla noutamassa vielä pari turistia lisää. Autossa oli jo valmiiksi muutama ihminen oppaan lisäksi.

Eilen oltiin jo ”kuolattu” tämän tyyppisiä veneitä rannassa, ja nyt sitten päästiin kyytiin.

Kipparinna auttoi meitä kömpelöitä turisteja, koska paikalla ei ollut mitään hienoa laituria, vaan ihan rannalta vaan noustiin.

tyvenessä mentiin
kohti temppeliä

Keli oli kohillaan, kun hissukseen veneemme lipui kohti ensimmäistä kohdetta, Tu Dam Pagoda.

paikallista jokivarsiasujamistoa

Matkalla sattui meidän mielestä mielenkiintoinen tapahtuma. Venepoliisi pysäytti ja tarkisti veneen asiakirjat. Kuulemma sillöin tällöin tällaista tapahtuu. Ovat tarkkoja, että asiakirjat ja pätevyydet kunnossa. Hyvä niin. Mutta se viranomaisvene, no huh huh. En uskaltanut kuvata, mutta oli kyllä parhaat päivänsä nähnyt.

Sitten oli näitä ”tuplaveneitä”, ilmeisesti ravintola- tai asuntoveneotä.

me ja opas melekin huipulla

Viimeistään, kun olimme kiivenneet mäen päälle, huomattiin oppaan tarpeellisuus. Eihän tästä olisi ymmärtänyt oikein mitään.

Opas oli todella ammattitaitoinen, ei luntannut papereista ja ainakin mielestäni tiesi, mistä puhui. Tai sitten oli tietävinään, mutta täydestä meni joka tapauksesta.

Tämä temppelialue on rakennettu 1700-luvulla.

munkkioppilas ja heidän asuntolat

Historiaa en sen kummemmin rupea alueesta kertoilemaan, mutta on merkittävä munkkiluostari kysymyksessä.

Kouluttavat nykyisinkin munkkeja täällä.

Videolla saapi ehkäpä paremmin käsityksen alueen mahtavasta ympäristöstä, myös muista päivän kohtesta.

Mutta aikataulu näillä munkeilla on aika ”kova” eli aikaisesta aamusta iltaan.

Munkkien päiväohjelma.

Saavat peräti seitsemän tunnin yöunet. Toki, onhan tuossa pitkin päivää huilitaukoja.

tuoreita olivat

Tuolta kävelimme kauppiaiden ohi ja seuraavaan kohteeseen.

Oli tuolla krääsääkin myytänä, mutta ei nyt sentään mikään iso tori.

Seuraavaksi olikin vuorossa Hue Imperial City

Eli melkeinpä voisi sanoa, kielletty kaupunki.

Palatsialue, jossa kulloinkin vallassa ollut hallitsija perheineen asui. Tai pikemminkin oli kuin vankilassa. Eiväthän he sieltä saaneet koskaan poistua, korkeintaa miehet. Naiset ei yleensä koskaan.

kunnostushistoriikkiä

Aluehan on valtava, monine rakennuksineen.

Sai jonkin verran siipeensä Vietnamin sodan aikana, kuten monet muutkin lähialueen kohteen, joissa käydään tämän päivän aikana.

Vaikka puitteet ovatkin upeat, empä sitten tiedä, kuinka he loppujen lopuksi viihtyivät tuolla.

Toisaalta, eiväthän he tienneet muustakaan, kun syntyivät ja kuolivat muurien sisäpuolella.

Prinsessojen talo

Skrumeluuria oli talot täynnä. Niin väriä kuin lehtikultaakin ja niissä ei säästelty.

Tästä se alkaa,

Noiden tolppien tekstit kertoili jotain, mutta en nyt saa päähäni, mitä.

Joka tapauksessa, tämä jos mikä on must in Vietnam, ainakin jos tulee edes lähelle Hue’ta. Vaikka esimerkiksi Hoi An, joka on suosittu turistikohde, noin 50-60 km päässä, niin päivämatka sieltä tänne kannattaa tehdä.

opas työssään kertoillen alueesta

Tomb of Khai Dinh

Tomb of Minh Mang

Tämäkin on näkemisen arvoinen.

Puistomainen paikka ”vartioineen”

Kaikki se kulttuuri, mikä täällä idässä on ollut, on melkeinpä käsittämätöntä. Tuolloin me Suomessa oltiin vielä ihan mettäläisiä.

Poikkeusena muutama ruotsalainen tai venäläinen.

pari rappusta

Royal Tombs

Se oli muistini mukaan tämä paikka, missä hovi oli ihmetellyt, kun hallitsijalle ei tullut jälkikasvua, perillistä, kunnes selvisi, että tämäpä olikin mieltynyt poikiin.

Oikeestaan ainut asia, joka tällä päivän retkellä haittasi, oli pienoinen kuumuus. +32.

Madan ja pikkasenko tyytyväinen, kun molemmin puolin ,,,,,,

Tässä pieni videokooste tähän astisista.

Lounas kuului samaan hintaan ja se oliki varsin maittava kolmen ruokalajin pläjäys,

harjoi ja suitsikkeit

Tietenkin ohjelmaan kuuluu yrittää ostattaa paikallisia tuotteita, joko torilla tai kuten tässä, joku pikkukylä keskellä ei mitään. Valmistivat tikuista harjoja ja eneen kaikkea suitsukkeita.

Siinä iltahämärissä tultiin sitten takaisin hotellille.

samaa hintaluokkaa eilisen kanssa.

Vuorossa olikin syömään meno läheiseen ravintolaan.

Risotto Restaurant oli ihan siisti pikkuravintola, voin suositella. Ja täämnkin paikan bongasin tripadviserista.

Huomisesta ei sitten tiedä, mitä tehdään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.