15.-16.7. Hanko ja sitten Lammörarna

Saatiin ajella ulkoväylää kohti Hankoa melkein plägässä kelissä. Muutama maili ennen Hankoa, missä ulkoväylältä tuleva väylä yhtyy sisäväylään, alkoikin ruuhka. Venettä oli tulossa ja menossa Hangosta, tai ainakin sieltä päin.

Siinäpä olikin pujotteleminen. Hitaasti kulkevat veneet, riippumatta oliko mastoa vai ei, eivät oikein tahdo ymmärtää, että voisivat ajaa väylän oikeata reunaa. Suurin osa ajaa ihan keskilinjaa pitkin. Sitten ihmettelevät, kun molemmin puolin tulee ja menee nopeampia, tekemällä heille aaltoja. Varsinkin kapeissa kohdin tuo oikein korostuu.

Mitähän jos merikortissa olisi kaksi viivaa, siis kaistaa, helppottaisikohan se tällaisten veneilijöiden hahmotusta, missä heidän olisi parempi ajella? Tämä on ollut kiusaava tekijä mielestäni aina huviveneilijöiden keskuudessa. Ne, jotka kulkevat enemmän täällä, eivät yleensä tee tätä, päin vastoin, jos mahdollista, ajavat reilusti väylän sivulla, jos suinkin on vettä riittävästi.

Ari ja mä

Kun olimme vielä kiinnittelemässä keulaköysiä kiinni Hangon satamassa, kurvasivat Paula ja Ari avoautollaan aivan veneemme kohdalle ja tulivat moikkailemaan. Koska meillä meni vielä tovi, he menivät edeltä HSF:n ravintelin terassille odottelemaan meitä. Kun meillä oli hommat saatu tehtyä, liityimme seuraan. Siinä taas turistiin kuulumiset ja vähän muitakin asioita. Oli jälleen kiva nähdä vanhoja kavereita, edes tämän kerran vuodessa tapaamisen merkeissä. Pari tuntia vierähti kuin humaus.

Heidän lähdettyä lounaalle, me palattiin veneelle pienelle salaatille, että jaksaisi saunoa, jonne menimme neljän maissa.

Illalliselle piti mennä ravintoa Bryggan’iin, mutta siellä oli sellainen jono, että oksat pois. Olisi niin mieli tehnyt heidän upeaa toastskagenia, mutta kun ei, niin ei.

Sieltä tallustimme makasiinien ravintolatarjontaa katsomaan ja sama juttu. Joka paikkaan jonot. Kello oli tuolloin pikkuisen yli seitsemän. Onneksi Madam oli kuullut Classic pizzan jonossa sanottavan, että sisällä olisi tilaa, yläkerrassa. Niinpä palattiin sinne ja kysyttiin ns hovilta, että onko sisällä tilaa ja siellähän oli. Muut jäivät jonottamaan terassipöytiä, me noustiin portaat ylös ja pöytään. Tilattiin pizzat ja juomat, jotka kumpaisetkin tulivat nopeasti. Jopa ne pizzat tulivat yllättävän nopsaa, tietäen, että ravintola oli melkeinpä täysi. Toinen pizza oli aika pliisu, suorastaan mauton, mutta se toinen oli ihan ok.

Yöllä viereisen veneen porukka tuli paikalle klo 01.09 sellaisella metelillä, että heräsin siihen. Musan kuuntelu ja mukana möliseminen jatkui kahteen asti. Oli aika liki, etten sytyttänyt hakuvaloa ja suunnannut sitä siihen veneeseen, kun istuivat siellä hämärässä. Olisivat nähneet toisensa paljon paremmin. En tiedä, olisiko moinen toimempide auttanut heitä ymmärtämään äänenkäytön pientä hiljentämistä? Nyt tilannetta arvioidessani, olisi se pitänyt tehdä.

Aamulla kauppaan ja paluumatkalla torin kautta hakemaan thairuokaa mukaan. Vesitäyttö veneeseen ekassa paikassa oli niin hidasta, että vaihdoimme toiselle laiturille, jossa letkusta tuli pikkuisen nopeammin. Kun vettä oli saatu ja keula kohti läntisen ylitystä, olikin tuuli jo sen verran noussut, että pahimmillaan nopeus piti pudotta sinne 16-17 solmun tienoille, muuten sivuvastainen olisi hakannut ikävästi.

Alkuperäinen suunnitelma oli mennä Tunnhamnin pohjoispuolella olevalle Bergskäriin, mutta eipä menty. Ahvenanmaalle johtava väylä, Rosalandetin jälkee, kun aukeaa meri, oli tuuli vielä voimistunut ja pohjoisesta tulevat aallot sen kokoisia, että pyyhkijät saivat olla koko ajan päällä, päätettiin kääntyä takaisin. Ensi käytiin kurkkaamassa Långholmenin lahdukkaa, mutta ei jääty siihen.

Sarza2 saaressa, taas ja vielä aika tyyntä

Suuntasimme väylän eteläpuolelle ja sieltä löydettiin Lammörarna saaret. Öröstä pohjoiseen 3-4 mailia.

Kiinnitimme keulan siihen läntisempään, jossa on aika syvä ranta. Yksi vene oli jo läntisessä kärjessä, mutta poistui paikalta, kun tuuli alkuillasta nousi 7-8 m/s lännestä. Samalla meidän veneemme alkoi sivulta tulevien aaltojen vuoksi keinua aika ajoin turhankin paljon. Ennusteet lupailevat tuulen suunnan kääntyvän pohjoiseen, jolloin toivottavasti keinunta hieman hellittää.

Tänne tulo tuolta 12 syvyysmerkistä tuohon 6.2 on koko matkan syväyttä vähintään 4 metriä. Kuten plotteri kertoo, syvä ranta on.

kaipa tämä on samanniminen ?

Tässä vähän isompana plotterikuvaa. Olimme viime kesänä tuossa Stora Bärsskäretin lahden pohjukassa. Ihan pohjukan perällä on matalaa, joten soveltuu vain moottoveneille.

laivaväylä näkyy yläreunassa punaisena vinoviivoina
tuuli alkoi yltymään

Tein pienen tutustumisen saareen ja siitä muutama otos.

ulkomeren puoleinen ranta ja aallot, joilla jo kokoa
toinen samanniminen saari, meistä itään päin
alkaa olemaan jo vaahtopäitä, joka merkitsee, älä mene, jos ei ole pakko

Nyt sitten kuunnellaan puhelin langat laulaa ja lokit vieressämme, joten seuraavaan kertaan.

2 comments

    • Pitää paikkansa, olen itsekin purjehtinut aikoinani ja paljon, mutta nyt kommentoimissani tapauksissa ei ollut kysymys tuulenpuoleisesta purjehtimisesta. Ymmärrän todellakin tuulen vaikutuksen purjehdittaessa. Nyt on vaan niin, että ”keskilinjakulkijoita” on sekä purkkareissa että nykyisin enenevässä määrin moottoriveneilijöissä, johtuen kokemattomuudesta ja ”ymmärryksestä” ottaa muut huomioon.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.