Lähdettiin hyvissä ajoin liikkeelle, ennen kuin taas tuuli yltyisi. Ensi menimme katsomaan Helsön satamaa, mutta siihen kävi aika ikävästi tuuli ja tilaakin oli vähän. Yhteen vääliin olisi voinut kyllä itsenta ankeä, mutta päätettiin vaihtaa satamaa. Melkein vieressä, parin mailin päässä on Sandvik ja sieltä tuli vastaan useampi vene. Ilmeisesti heiltä vapautuikin meille todella hyvä paikka laiturin alkupäästä, johon myöskään tuuli ei isommin käynyt.

Tämä entinen kalastusalus on esiintynyt useammassakin julkaisussa, joten ei minunkaan blogi voi sitä ohittaa. Ehkäpä pienellä eroituksella, Sarza2 on nyt taustalla 😉

Satamakonttorin yhteydessä on pienimuitoinen kioski/kauppa, mutta nyt emme tarvinneet muuta kuin satamamaksun, saunan, joka ei kuulunut hintaan ja jädet. Viereisestä ravintolasta kävimme tutkailemassa tarjonnan, joka oli aika köyhää. Kalaa parunasalaatilla ja toisenlaista kalaa perunasalaatilla. Kysyimmekin, etteikö mitään lihaa. Siihen mieshenkilö, ilmeisesti omistaja, hetken mietittyään, että joo, voidaan sulattaa pakkasesta pihvi. Ja kuulemma sitten pitäisi saada kokki kiinni, joka tulee paistamaan sen. Siispä lupasimme tulla saunan jälkeen ruokailemaan. Saisi tämä kokki vapaapäivän ja soittakoon sille toiselle kokille, että ois duunii.

Hetken ihmeteltyämme sataman menoa läksimme käymään kirkolla. Aika vaiheikkaat ovat kirkkopaikan historiikit. Siitä saapi linkistä lukea lisää:

https://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%B6karin_kirkko

Matkaa kirkolle vähän yli kilometri, mutta kun haluaa pientä haastetta mukaan, kiersimme vanhan kirkkotien (polun) kautta.

Polku menee osittain lepikossa, osittain pitkin kallioita.

Katajat ovat valvoneen matkailijoiden kulkua. Melkein voisi hämärässä luulla haltioiden hahmoiksi. No nyt ei ollet hämärää, joten ihan vaan katajia.

Lampaita täällä on varmaankin pidetty iät ja ajat ja niitä varten onkin rakennettu aitoja sinne sun tänne. Me turistit sitten joudumme aukomaan portteja päästäksemme etennemään matkoillamme. Tämä portti on sieltä kirkon läheltä, mutta samanlaisia oli usempiakin matkalla.

Lampaat pitivät metakkaa jossain lepikossa. Eikä mennyt kuin hetki, kun yksi kipittikin kohti metelöivää laumaa. Se, että kuinka iso se lauma oli, jäi pöheikön kätköihin ja vain meidän arvailujemme varaan.

Kaiken tämän jännittävän kirkkotien päätteeksi pääsimme itse kirkolle 😉

Olemme käyneet täällä ennenkin muutama vuosi takaperin, mutta piti silti mennä ihailemaan kirkkoa myös sisältä.

Hautuumaalla yhdessä osassa on jäljellä vanhoja rautaisia ristejä. Nämä 1800-1900 luvun taitteesta.

Kirrko on rakennettu aivan niemen nokan korkempaan kohtaa, joten sieltä näkyy hyvin aavalle merelle. Tämä näkymä luoteeseen. Valkoiset tyrskyt kaukaisilla luodoilla kertoo tuulen voimakkuudesta jotain.

Toisella puolella kirkkoa on upea pääty sakastissa. Tai oletan sen olevan sakastin.

Läheisessä talossa oli näyttely. Piipahdimme sinne ihmettelemään kivi / kallioaiheisia töitä.

Rakennuksen ulkoseinällä tarinaa Pyhän Olavin seikkailuista. Jos hän teki kaukaisia matkoja, teki myös manner-Suomessakin: https://www.pyhanolavinmannerreitti.fi/

Kova oli ukko matkustelemaan. Tuohon aikaan se todennäköisesti vei aikaa sen verran enempi verrattuna nykyaikaan, että niillä kulkupeleillä, joita hän kaytti, jäisi tänä päivänä tekemättä.

Palasimme veneelle mieli ja aivot täynnä kultturin tuomaa tietoa 😉

Saunaan pääsimme viideltä. Tuli mieleen 60-luvun mökkisaunat. Muovimatto lattialla, panelit seinillä. Suihkutila ahdas ja pukuhuonetta markkeeraava nurkkaus samaa tilaa. Oli sentään pieni seinänpätkä eroittamassa nämä tilat toisistaan. Löylyhuone oli varustettu nykyaikaisella pystykiukaalla, josta sai hyvät löylyt. Pienestä ikkunasta näkyi merelle. Ulkona ahtaassa vilpolassa pieni puinen rahi. Naapurisaunan ja tämän väli oli alle kaksi metriä, missä vilpola oli. Mereen olisi päässyt uimaan, mutta se uiminen jäi nyt väliin. Simmarit olisi pitänyt olla.

Suurin odotuksin sitten ravintolaan.

Kun kassalla kerroimme pihvin ennakkotilauksesta, tuli sellainen vaikutelma, että se oli unohdettu tykkänään. Sama isäntä tulikin sanomaan, että nyt kestää hetken. Ihan kuin tuli yllärinä tämä pihvi-juttu. Eihän me oltukaan tilattu se kuin seitsemän tuntia aikaisemmin. Ei ollut kokki tullut, joten isäntä itse paistoi sen. Olisi varmaan parempi ollut meidän kannalta, jos se kokki olisi ollut paikalla.

Ulkofilepihvi oli vedetty ihan kypsäksi. Ei se sitkeää eikä kuiva ollut, mutta läpikypsä. Tästä n 100 gr pihvista meitä veloitettiin 35.- €. Mielestäni pikkaisen liikaa. Dippi oli hyvää.

Minun lämminsavulohi (kasvatettua kirjolohta koosta päätellen) oli savustettu pikkaisen liian kovalla tulella. Reunat olivat kärähtäneet. Perunasalaatti, paikan päällä tehty, oli todella hyvää. 25.- €. Saariston hinnat. Tämä oli vaan nieltävä. Jos eväät olisivat olleet pikkaisenkin parempia, olisimme ottaneet jälkiruokaakin, kakkupalat, mutta nyt passasimme ne.

Nyt ei saanut tämä ravintola kutosta (6) parempaa arviota tältä raadilta. Nykyisin nämä sataman ravintolat ovat todella hyviä. Onkohan niin, että kun lähimpään toiseen Kökarin ravintolaan on matkaa muutama kilometri ja tässä on vielä camping-akue, riittää kun tekee tämän tasoista evästä. Ei riitä meille.

Sarza olisi tarvinnut vähän naftaa lisää, mutta eihän täällä ollutkaan pumppua rannassa. Oppaissa kerrotaan, että on jakelua. Satamamestari kyllä kertoi, että astioilla voidaan järjestää. Heiltä on sitä varten astiat. Rupea nyt sataa litraa raijaamaan. Ei kiitos. Ei meillä niin paniikki ole polttoaineen suhteen. Päästään kyllä vaikka Maarianhaminaan, mutta kun ei viitsi ihan niin hilkulle tankkia ajaa. Pitäkää naftanne.

Itse satamassa ei mitään vikaa. Pientä face-liftiä, niin hyvä suojainen satama.

Seuraavaan kertaan.