Kaupassakäynti, vettä säiliöön ja siirtyminen tankkauspaikalle. Septin tyhjennys oli todella hidasta. Paikalla oli kaupungin miehiä, joista toinen totesikin, että tutkivat riittääkö sähkö uuteen imupumppuun.

Tähän asti halvinta dieseliä. 20 snt/lt halvenpaa kuin lähtiessä Skattalla Espoossa.

Kun saavuimme Lehmäsaareen, oli yksi vene paikalla. Ilmeisesti kolme sukupolvea miehiä. Näkyi vene olevan Porvoosta.

Saari on Kotkan kaupungin kansallinen kaupunkipuisto. Muuta kaupunkimaista en täällä näe kuin kenties laiturit ja poijut. Tänne ei ole kuin pari mailia Sapokasta etelään.

Saaren länsireunalla on rauhoitettu merkkelialue. Siellä on sinisimpukan ja liejusimpukan kuoria. Saaressa on myöskin jäänteitä ryssänuuneista , jotka venäläset ovat rakentaneet 1700-luvulle.

Pohjoisrannalla amiraali, kreivi Litan kaleerin hylky.

Tämä on suojainen satama, jossa laiturit ja poijut ovat viimeaikoina uusittu. Ennen tätä lahdukkaa kutsuttiin Sorakuoppalahdeksi. 50-luvulla täältä haettiin melkein kaikki rakentamiseen tarvittava hiekka, kun Kotkaa rakennettiin voimakkaasti.

Saaressa on useita grillikatoksia. Tässä yksi niistä. Polttopuita on runsaasti, mutta vaatii pientä sahaus- ja pilkkomistyötä. Ovat metristä pariin pitkiä kuivia pöllejä.

Sain lipalla jopa yhden kalan. Ilmeisesti pieni lahna, evien väristä päätellen.

Koska tästä idän puolelta menee väylä, on trafiikki jopa tähän aikaan vuodesta aika vilkasta. Noin kerran tunnissa menee tai tulee joku vene, hinaaja tai paikallisten kalastuvene. Onneksi tässä on aallontekokieltokyltti, jota suurin osa jopa noudattaa.

Joutsen perhe uiskenteli vastarannalla. Toinen poikasista yritti kovasti kiivetä äipän selkään siinä ilmeisesti onnistuen, kun en enää nähnyt, mihin hävisi.

Mutta sitten alkoi tapahtua. Kolmas joutsen lähestyi kohtalokkain seurauksin. Uros aloitti hirmuisen takaa-ajon.

Takaa-ajo jatkui pitkään. Tämä tunkeilija yritti epätoivoisesti karkuun. Jopa maihin meni luullen näin selvinneen. Erehtyi. Hävisivät tuonne heinikkoon ja höyhenet vain pöllysivät. Itse tappelua emme nähneet, kun nuo kirotun heinät olivat edessä.

Viimein ”meidän” joutsen hellitti sen verran, että näimme onnettoman tunkeilijan pakenevan merelle.

Niin rauhoittui joutsen perheen elämä.

Aikaisemmin ollut moottorivene lähti pois, yksi tuli tilalle. Meni siihen toiseen laituriin.

Ja sitten alkoi luvattu vesisade. Sateen saattelemana tuli aika iso purjevene. En mennyt auttamaan, kun näkyi olevan kaksi ihmistä. Siksi toisekseen eipä minun avusta olisi paljon ollut apuakaan, kun kiinnittyivät poijuun keulasta ja tulivat peruuttamalla laituriin.

Sade jatkuin vähän yli kuuteen alkuillasta.

Seuraavaan kertaan.