Aamulla päätettiin sittenkin yrittää uudelleen Sandön rantaan. Tuulen suunta oli vaihtunut eteläiseksi, joten rantautumisen pitäisi olla helppo.

Ja sitä se olikin.

Saaren eteläosa on yksityisomisteinen, joten sinne ei ole mitään asiaa.

Jäähän tähän yli puolet saaresta kuitenkin tehdä pientä lenkkiä.

Siispä saareen tutustumaan. Olemme olleet täällä vuosia sitten, mutta eipä kauheasti muistikuvia.

Kallioniemekkeen ja saaren eroittava kannas on helppokulkuista.

Kasvit yrittävät sinnitellä mereltä tulevaa tuiverrusta vastaan. Tiedä vaikka syysmyräkässä aallot löisivät tästä yli. Ainakin pärskeitä saavat.

Tämäkin saari on Uudenmaan virkistysyhdistyksen ylläpitämä. Tulisijat ja puut sekä puucee löytyy, joten mikäs täällä on retkeillä.

Paikka onkin suosittu. Päivän mittaan kävi useampikin Busteri nautiskelemassa kauniista alkukesän säästä.

Venetyyppi näkyy olevan tosi suosittu, kun nähtiin vain yksi lasikuituinen avovene käymässä täällä. Kaikki muut alumiinisia.

Meidän lenkillä havaitiin muutama erikoisempikin kohde.

Ilmeisesti pääosa saarta on hiekaa ja siksi mänty viihtyy täällä hyvin.

Tuollaista juurakkoa en ole ennen nähnyt. Useampi puu kilpaillut yläilmoihin. On siinä menty vaakasuuntaankin paremman ravinnon perässä.

Rannassa hyvin malassa vedessä oli erikoisia monttuja. Liekö jonkin kalan kutumonttuja?

Jos niitä olisi ollut vain ihan tuossa rannassa, niin olisivat voineet olla vaikka hirvien tai ihmisen tekemiä, mutta kun niin oli vähän edemmälläkin.

Kuten muissakin saarissa, täälläkin orvokit ja sipulit sulassa sovussa.

Pitkästä aikaa kaivoin grillin esille. On siinä hyvä ruokansa valmistaa.

Pohjoiseen päähän saarta tuli useampi kanootti. Sinne leiriytyivät ja useamman teltan pystyttivät. En kehdannut mennä katsomaan lähemmäksi.

Tuli muutama purkkari yöksi meidän viereemme.

Ja sitten muuten vain illan otos.

Tässä video niin Bockhamnista kuin tästä Sandönistä.

Huomiseen.