Kulttuuripäivä vaihteeksi.

KATSE HORISONTISSA – NÄYTTELY MERELLISESTÄ ESPOOSTA oli tänään opastettuna viimeistä päivää, joten meille merihenkisille oikein sopivaa ohjelmaa epävakaalle, tihkusateiselle päivälle.

Kerettiin kiertää ennen opastettua kierrosta:

TUHAT TARINAA ESPOOSTA

joka on pysyvä näyttely Espoon historiasta.

Suosittelen kaikille, avartaa näkökulmia kummasti.

Espoossahan on ollut asutusta melkeimpä heti jääkauden loputtua, eli noin 10 000 vuotta on asuttu näillä main.

Osa alkuperäisistä asukkaista saatoi tulla tuolta lahden eteläpuolelta. Täällä oli riistaa enempi, kun ei tuolloin vielä ollut asukkaita.

Siinäpä sitten jotkut perheet jäivät pysyvästi tänne, eivätkä ymmärtäneet, että olisivat vain riistan hakeneet ja jatkaneet siellä lämpimämmässä etelässä oloaan. Nyt sitä on turha murehtia, kun täällä sitä ollaan. Esi-isiemme ”virhe”!!!

Ei mennyt tämäkään päivä hukkaan. Aina on näilläkin kilometreillä jotain uutta opittavaa.

Oli aikakausilta kauppatavaroita, jotka oikeastaan kaikki olivat tutun näköisiä. Joko lapsuudesta tai nuoruudesta. Jopa tuon Vexi-marketin kassin muistan hyvin.

Kävin usesti asiakkaana, vaikka asuinkin joko Soukassa tai Bastviikissa tuolloin.

Mutta itse meidän pääkohteeseen.

Vaikka tiedänkin aika paljon eteläisen rannikon historiasta, niin asiaan saa aivan uuden ulottuvuuden, kun ammattilainen sen faktoineen kertoo.

Paljonko oli kalastajia ja missä osa oli asunut.

Penttalasta saimme paljon lisätietoa. Sen historiasta en aikaisemmin niin paljon tiennytkään.

Tulevana suvena on sitten ”pakko” käydä ihan paikan päällä tutustumassa. Olihan siitä viime kesänäkin puhettä, että mentäis, mutta niin vaan jäi käymättä.

Oli se näillä kalastajilla ollut kovvoo hommoo. Ensin aamuyöstä kalalle, kelillä kuin kelillä, ja sitten saaliin kanssa isolle kirkolle, Helsinkiin, myymään tuotteet. Koko perhe siinä joutui auttamaan saaliin kanssa. Mutta ukot kävivät pääsääntöisesti kalat myymässä.

Yhdellä seinällä oli havainnekuvia tuulen voimakkuuksista, sen aikaan saama aaltojen kasvu.

Ja sitten teattereissa käytössä oleva ”tuulikone”.

Kun kammesta kiersi, antoi kangas ja siipirattaat aivan oikean tuulen äänen.

Enpä muista moista laitetta livenä nähnytkään.

Kyllä jäi hyvä maku tästä näyttelystä.

Pikaisesti käytiin toisessakin kerroksessa, mutta syvennymme sitten joku toinen kerta siihen.