Madam lähti ”tyttöjen”kanssa kylpylään, joten minä päätin lähteä käväsemään Lähteelässä, Kirkkonummella.

Ajattelin ajella ulkokautta, mutta aallot olivatkin sen verran kookkaita, että kurvasin Kaparenin jälkeen Srora Härrön eteläpuolelta sisäväylälle. Oli vähän tasaisempaa. Oli kuitenkin tuolloin metriset aallot ulkoväylällä ja isoimmat puolet vielä tuohon lisää.

Yllättävänkin paljon liikennettä, mutta onhan nyt lauantai.

Ensin meinasin parkkeerata niihin isompiin poijulaitureihin, mutta tuuli kävi tosi voimakkaasti niihin ja kun olin yksin, ajattelin vahingon mahdollisuutta, joka olisi aika moinen, kun yksin liikkeellä.

Niinpä köröttelin tuonne lahden pohjukkaan, aisapaikoille, jossa en aikaisemmin ole ollutkaan.

Rantautuminen ei sitten mennytkään kuin amerikkalaisissa elokuvissa. Tuuli painoi täälläkin aika pahasti ja jotenkin sain ryssittyä lähestymisen niin, että törmäsin laiturin päähän, josta vielä keula kiven kautta kalliolle.

Oli sitten sen verran jumissa, että en saanut yksin sitä pois, takaisin kelluvaan asentoon.

Yläkuvassa olevan Flipperin omista ja tuli onnekseni jeesaamaan. Hän oli kuullut rantautumiseni aikaan saaman kolinan ja tuli tietty katsomaan, mitähän tapahtui. Ensin yritimme keulaköydellä ja sitomani peräliinalla irroittaa, mutta ei lähtenyt. Sitten hän siirtyi kalliolle ja sieltä työnti, jolloin vasta saatiin Sarza irti kiveltä. Kiitos vielä kerran jeesistä.

Nyt on saanut sitten kivi uuden värityksen.

Onneksi veneemme pohja on sen verran jykevää tekoa, että ei ainakaan sisälle tule vettä.

Tosin, eihän se vahti nyt hirveän kova ollut, mutta ääni oli sisälle inhottava.

olen minä aika monta rantautumista elämäni aikana tehnyt, mutta en tällaista. Toivottavasti en tee jatkossakaan.

Tutki myös potkureita nostamalla vetolaitteen yläasentoon, jolloin havaitsin potkurien saamat vauriot. Ilmeisesti perä oli ”niiannut” kun keula oli ”kiivennyt” kivelle, jolloin ropellit osuneet pohjaan. Noilla kohdin on noin metrin verran vettä, joten normaalisti ei vielä olisi osuneet pohjaan.

Koska huiskat saaneet kolhuja, pidin parempana jäädä tänne yöksi, välttääkseni isompia vaurioita. Toki, hiljaa ajaen se olisi ollut mahdollista, mutta voimakkaan tuulen takia en pitänyt sitä hyvänä ideana.

Siispä kävin maksamassa laiturimaksun ja asetuin taloksi.

Illalla sitten muutaman kuvankin kävin ottamassa.

Kivasti myrskylyhtyja laitettu puihin roikkumaan. Antaa ihan eri tunnelmaa kuin jos olisi vaikka ledivaloja.

Mielestäni yllättävänkin monta venettä laitureissa. Tämähän on hyvä juttu.

Ja on niitä lyhtyjä riittänyt vielä terassillekin. Sekin antaa hyvän tunnelman, verrattuna ”oikeisiin” valoihin. Toki, jääkapin valo vähän tuo liikaa valoa, mutta kuitenkin.

Nyt sitten jään ihmettelemään, mikä eteen, eli miten pois, kun huomiselle onkin luvattu melkeinpä myrskyä.