19.8. Hiittisiin

Vaikka olemme käyneetkin muutama vuosi sitten Hiittisissä, päätettiin uusia visiitti sinne.

Neljän neliökilometrin kokoisella saarella asuu nykyisin vakituisesti 65 asukasta. Kesäasukkaita saarella on 280.[1] Saaren itälaidassa on Hiittisten kirkonkylä, joka on suojeltu valtakunnallisesti merkittävänä rakennettuna kulttuuriympäristönä.[2] Kylässä on muun muassa paloasema, meripelastusasema, Hiittisten kirkko sekä alueen ainoa kauppa.

Satama nro 588 ollut kait aikoinaan ihan ok, mutta nyt kaipaisi ”pientä” päivitystä.

laiturissa tilaa vaikka montaa ei mahdukkaan

Meitä se nyt haitannut, koska tiedettiin, mihin tulemme.

Palveluita laiturilla ei ole, ei edes puuceetä.

Kauppa on lähellä, vain muutama satametriä loivaa mäkeä ylös.

Kaupasta saa lähes kaiken tarvitsemansa, ajatellen retkeilijää. Tulet sitten veneellä tai autolla.

ei ehkä enää käytössä tämä laituri

Laiturit aika huonolla hapella. Siis ne, joihin turisti voi kiinnittyä.

Tämä on käsittääkseni ns kauppalaituri, mihin me kiinnityimme, ja tämäkin on osittain todella huonossa kunnossa.

Alueella on kuitenkin hyvin pitkä merenkulullinen historia.

Hiittisen ja Rosalan välinen Kyrksundet oli merkittävä merireitti jo viikinkiaikana. Hiittisiltä on tehty esinelöytöjä 800-luvulta. Vakituisen asutuksen ajoittaminen on hankalaa, mutta saarelle rakennettiin kappeli 1200-luvulla.[3] Kappelipaikka hylättiin 1600-luvulla, jolloin rakennettiin uusi puukirkko Hiittisten kylän keskelle.

mataalakin on, mutta enempi kasvillisuutta, syväyttä n 1.5 metriä

Vahinko, että tällaiset historialliset paikat pääsevät rapistumaan. Autollahan tänne pääsee, mutta tämä puoli saarta saattaisi usempaakin veneilijää houkutella, jos olosuhteet vastaisivat nykytasoa.

Vaan kuka maksaa investoinnit?

Ei olisi ihan halpaa rakentaa kaikki alusta asti uusiksi.

Sitäpaitsi, haluavatko edes saarelaiset sitä?

melkein koko kylä ilmasta katsottuna

Me lähdimme tutustumaan kylän ihmeisiin. Ensimmäiseksi menimme kahvilaan.

kahvilan julkisivu

Oikein viehättävä paikka. Tuoreita, täällä leivottuja pullia, joihin sorruimme. Kyllä kannatti.

Sisätiloissa oli jonkun taiteilijan töitä myynnissä, mutta sivuutimme ne tyylikkäästi.

pirttiä ilman pirttikalustoa?

Ei nyt sattunut se paksumpi lompakko mukaan 😉

kivannäköinen pöytä

Sisätilat olivat hiljattain uudistettu. Jotenkin nuo huonekalut eivät vaan istuneet tuohon muuhun sisustukseen. Olisi mielestäni vaatinut vanhan ajan kalusteet.

kylän raitti

Kylänraitti on kuin suoraan 50-luvulta, tai jopa aikaisemmalta ajalta.

Vastaan tuleva nainenkin sopi jotenkin luontevasti kuvaan.

Onhan tämä kulttuuriympäristöä.

Asfalttitie vähän himmentää tunnelmaa. Olenkohan jo liian kriittinen?

Lukijan täytyy vain muistaa, että ihan omia mielipiteitä ovat, eikä kaikkia aina tarvitse niin tosissaan ottaa. Varsinki kun mennään makuasioihin, kuten huonekaluihin.

tervatut ovet

Tuon raittiosuuden jatkeeksi juuri ennen kirkkoa, oli varaston ovet tervattu. Tai oletuksena on, että ne on ns tervan vedellä eli tervan kusella käsitelty. Tämä siis minun oletus.

Sitä tulee poltettaessa tervaa aluksi, eli ei ihan vielä kunnon tervaa, mutta sisältää jo jonkin verran hyviäkin puunsuoja-aineita.

Aikoinaan sillä aineella kelkkareittin jätkänristien tolpat kyllästettiin Keski-Suomessa. Saatiin melkein ilmaiseksi tuote, joten halpaa oli.

Ja sitten se kirkko.

Kirkon rakensi Josef Svensson Brun vuosina 1685–86. Se nimettiin Andreaksen kirkoksi silloisen Kemiön kirkkopitäjän kirkkoherran Andreas Prytzin mukaan. Se on toiseksi vanhin Suomessa säilyneistä ristikirkoista. Kirkon kellotapuli on vuodelta 1752.

vanha kirkko
kellotornin tuuliviiri

Tällä kertaa kirkko oli kiinni, joten sisätilojen kuvaaminen ei onnistunut.

Edellisestä kerrasta niitä on, mutta ne ovat kotona, ja se kiintolevy ei nyt sattunut mukaan 😉

meidän löytämä vanhin hauta

Aika vanha oli tämä hautamuistomerkki.

Vanhempaa ei sattunut silmään, vaikka suurin osa kyllä käytiin läpi.

Paljon olisi näillä haudassaolijoilla kerrottavaa ja ihmeteltevää nykymenosta. Rauha heidän sieluilleen.

kirkon vieressä kaunis talo

Kirkon merenpuolella, pienen hiekkatien toisella puolen oli todella kaunis, tyypillinen saaristolaistalo.

rantaan menevä hiekkatie

Kirjastolle mennessä rantaa vei lapsuusajan mieleen tuova hiekkatie.

Tuossa keskellä kun vielä olisi hevosen kavioiden kuluttama ura, olisi se täydellinen.

Kirjastokin oli kiinni, joten eipä siinä sitten kuin takaisin veneelle.

Kaupasta pikkutarvikkeita ja tietenkin jädet.

Huomiseen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.