Aamu valkeni hienossa kelissä.

Tosin aamuöyllä tuuli aika navakastikin, niin että jopa heräsin siihen, kun köysiä nyki.

Se on tää kipparin homma sellainen, että selkäytimeen kasvanut sellaiset tuntosarvet kun keli vauhtelee. Ne herättää vaikka sikeästä unesta.

Veden alhainen (11 astetta) ei haittaa Madamea yhtään, vaan tuonne hyiseen mereen menee joka aamu.

Mua ei tonne sais kuin todella isoilla rahoilla, tai sitten jalan luiskahduksella, vaatteet päällä.

Aamutoimien jälkeen ja kun Muistojen Bulevardi oli kuunneltu, irtauduimme saaresta ja kokka kohti Lillfjärdenin Fallholmenia.

Ajokeli oli mitä mahtavin.

Ennen Pellinkiä meri oli lähes plägä. Kyllä kelpas meitin huristella Sarzalla.

Taisi olla niitä harvoja kertoja, kun ei Tirmossa pysähdytty, edes jäätelöllä.

Muutama purkkari nähtiin koko matkalla, ei yhtään moottorivenettä ulkoväylällä.

Pellingin jälkeen alkoi pikkuiset tuulen vireet, joten purkkaritkin saivat tuulta purjeisiinsa. Alkumatkalla ne muutamat mitä nähtiin, ajoivat konevoimin.

Meidän vakipaikka täällä Lillfjärdenissä oli onneksemme vapaana, joten siihen parkkeerasimme Sarzan.

Yllätyksemme havaittiin grillipaikan uudistuminen.

Olivat purkaneet hienon nuotiota kiertävän penkin pois ja laittaneet tilaalle kaksi tuommoista rautalevyjen varaan olevaa tasoa penkeiksi. Ei ainakaan kauniiksi voi sanoa. Sen ymmärrän, että se varsinainen grilli uusittiin. Vanhahan oli vain kaivonrengas, mutta pitikö se upea penkki purkaa, en ymmärrä.

Puita on, jos vaan viitsii sahata ja pilkkoa.

Toista se on meillä Espoossa. Tai sitten voihan se olla niinkin, että meidät Espoolaiset on hemmoteltu piloille.

Niille, jotka täällä ei ole käyneet, tutustumisen arvoinen paikka. Rantautua voi isommallakin purkkarilla, jos ei köli yllä yli 2.4 metrin. Tänne tullessa on yksi kohta. jossa ei vettä ole enempää. Sitä en tiedä, jos tuon saaren kiertäisi toiselta puolen, oisko siellä syvempää? Kartan mukaan olisi syvempää.

Hyvät kiinnitysrenkaat, joita on riittävästi, useammallekin veneelle.

Yläilmoista pääsee ehkä parempaan käsitykseen paikasta, johon voi kiinnittyä.

Alueeseen kuuluu veneestämme pohjoisen puolella, Hästön, paikka, jossa laituri ja paremmat fasiliteetit. Kerran käyty, mutta silloinkaan ei jääty yöksi. Synkkä metsikkö? eikä kallioita, joihin me olemme tottuneet. Vanhat fossiilit kun ollaan ; – )

Sekä tämän saaren itäpuolenen, Hamnholmen, jossaollaan kerran oltu. Se oli kiva paikka. Ja siihenkin pääsee purkkarillakin.

Ruuaksi tänään tein grillissä naudan raakajauhelihapihvit, juureksia, avokadoa ja tomaattia.

En nyt jaksanut puusavottaan lähteä, joten tein kaasulla. Siksi toisekseen, tämä toimii uunina niin hitsin hyvin, eikä haise vaatteet savulle.

Vain toinen poltin minimillään päällä ja laatikko tunnissa valmis.

Käryt jäävät veneen ulkopuolelle ja maisemassakaan ei ole valittamista.

Kun minulla ei ole sepän sormia, joudun patalappua käyttämään tuossa kiehuvassa vuuassa.

Kun ei viitsi ”hopea”tarjotinta sotkea, laitan kertislautaselle pihvit ja lisäkkeet.

Tällä kertaa juureksina oli porkkanaa, vähän, perunaa ja selleriä sekä sipulia.

Kävin vähän virvelöimässäkin. Taas tuli vanha sananlasku todistettua. Tuolta kauempaa en mitään. Aivan veneen vierestä yksi ahven ja hauki.

Katsotaan huomenna sitten, mitä uutta tapahtuu.