Elokuun viimeiseen aamun, pilviseen sellaiseen, herättiin vähän lämpöisemmissä tunnelmissa kuin eilen. Jätin lämmittimen yöksi päälle termari säädettynä viileälle, joten lämpätila olikin 18.5 herättyämme. Oikein sopiva, koska keulassa, jossa nukumme, on pikkaisen viileämpi.

Haikara käväisi vastapäisessä pikkusaaressa.

Kävi siinä iskuasentoon ja kun vilkaisin kameran säätöjä, että saisin sarjakuvauksella sen varsinaisen iskun, olikin tämä veijari nopeampi, otti kalan ja lensi pois ennen kuin kerkesin kalaa, eiku kissaa sanomaan. Pahus. Amatööri kun olen.

Tästä kun olin toipunut 😉 , lähdettiin lenkille. Tarkoitus vilkaista toista saunaa, sitä puulämmitteistä, ja näkötornilla käydä. Aika makeeta hiekkatietä pitkin saatiin tallustella.

Saunalla tehdään näköjään terassin laajennusremppaa ja nyt pääsee portaita pitkin likaamatta jalkojaan laiturillekin ja sitten eikun uimaan.

Täältä on aika hienot näköalat.

Laiturille näkyy hyvin, jos saunalaiturille asti kävelee.

Tuolta jatkoimme kohti näköalatornia.

Matka on melkein kuin erämaassa olisi ollut. Toisaalta, eräänlaista erämaatahan tämä on.

Hieno vihreä sammal peittää kiviä ja kantoja. Kuin satumaa.

Juuri ennen näkötornia myrskyn katkaisema koivu, jossa upeat tikan tekemät kolot ja lahottajasieni sekä oksanpätkän muodostama illuusio päästä.

Näkötori lienee jo 50-vuotias ja niin ollen yllättävänkin hyvässä kunnossa.

Ei siis tarvinnut joka askelmalla pelätä jalan alla puun pettävän.

Sellaisissakin torneissa on käyty, johon ei mielellään olisi edes kiivennyt.

Näkymät olivat huikeat.

Kaukana merellä laivat kulkemassa. Tuossa kolme näköpiirissä, mutta kuvan ulkopuolella näkyi toinen mokoma lisää.

Kun vähän zoomailin, pääsi Tallinkin laivakin kuviin.

Jokuhan saattaa kuvitella, että taloa vain kuvasin 😉 ja vahingossa laiva osui kohille.

Näinhän on joskus käynytkin, kun kuvaan täällä saaristossa. Enempi taitaa olla lintuja, jotka tulevat tyrkylle kuviin.

Ja joskus, kun yritän niitä lintuja sitten kuvata, eivät paikallaan suostu olemaan tai lentelemään sen verran hitaammin, että kerkeisin kuvan saamaan.

Lounaalle menimme kahvila/ravintolaan.

Terassilla hyvännäköiset tuolit, jotka suorastaa kutsuvat viihtymään.

Lohisoppa ollut koko kesän joka päivä tyrkyllä, joten sitähän minäkin sitten otin. Ja hyvää oli. Madam ei kalasta välitä, joten otti lihapullat, jotka nekin varsin hyvät.

Tuoreita pullia oli tarjolla myös, joita ruuan jälkeen ostettiinkin mukaan veneelle.

Sattui Terokin paikalle, joten juttua riitti.

Siinä pari tuntia vierähti lounaskäynnillä.

Jos ei erikoisempaa tapahdu, niin

Huomisiin.