Kasnäsissä kannattaa tankata. Täällä on todella edullista dieseliä. ”vain” 2,01€ litra. Vettäkin piti ottaa, koska nyt ei tiedä, koska saadaan sellaista vettä, jota tankkiin voi laittaa seuraavan kerran. Saattaa olla, että se on vasta Kökarissa.

Keli oli jälleen kerran suorastaan loistava. kun lähdimme kohti seuraavaa kohdettamme, Tunhamnia. Eikä ruuhkasta tietoakaan. Kauempana väylällä näkyi muutama purkkari menevän länteen, Utön suuntaan.

En ole ennen näin isoa merihanhiparvea nähnyt. Valitettavasti kuva on vähän epätarkka, kun olivat kaukana ja vene heilui. 600 mm zoomi.

Kun idän suunnalta tänne saapuu, on tämä ensinäkymä satamasta. Tuo troolari on ollut tuossa vuosia, ja tuskin enää lähtee liikkeelle.

Menimme laiturin päätyyn. Katsoin, että nuo kauempana olevat poijut soveltuvat isommille veneille.

Mutta en ehkä oivaltanut, että tämä on näin lähellä laituria. Ei voinut käyttää edes poijuhakaa.

Laituri on tosi vanha, mutta asiansa se vielä kuitenkin ajaa. Tässä vaiheessa puolilta päivin ei vielä ollut ruuhkaa.

Nykyään Tunhamnin kylässä asuu seitsemän henkeä, jotka ovat sukua keskenään.^[2] Yhteysalus m/s Stella kulkee säännöllisesti saarelle Kasnäsistä.^[3]

Perimätiedon mukaan saari on ollut yksi katolisen kirkon omistamista levähdyspaikoista. Tunhamn on ollut pysyvästi asuttuna vähintään 400 vuotta, ja se on ollut saman suvun asuttamana viimeiset 270 vuotta. Kylän vanhin säilynyt rakennus on ranta-aitta 1770-luvulta. Nykyisin saarella on vierasvenesatama, pieni myymälä ja lammasfarmi. Saaren asukkaat saavat osan elannostaan matkailusta.^[2][4]

Saaren asutus on keskittynyt sen pohjoisosaan Hemvikenin rannalle. Saari on pääasiassa kallioinen ja kasvillisuutta on harvakseltaan. Tasaiset alueet on muutettu niityiksi.^[5] Saarella on myös kaksi vapaa-ajan asuntoa.^[1]

Läksimme maksamaan satamamaksun Thelman käsityöpuotiin. 10.-€./vrk.

Pihalla on upea kukka-asetelma ja hyvin hoidettu nurmikko.

Puodin portailla toivottavat eläimet meidät tervetulleiksi.

Sisällä on saarelaisten itsensä tekemiä tuotteita myynnissä.

Villat tulevat omista lampaista ja kuulemma talvisin valmistavat sitten näitä villatuotteita myyntiin.

Rakennuksen räystään alla aika monta pääskysen pesää. Siinä emo juuri viemässä evästä poikasilleen. Vai oliko pois lentämässä?

Takaisin kun tulimme, oli veneemme ympärillä tsiljoona kalaa. Parvessa oli salakoita, ahvenia ja särkikalojakin. Sitten oli näitä isompia, noin 30-35 senttisiä, joita veikkaisin siioiksi. Tutkailin oikein googlesta, ja tähän päätelmään tulin evien värityksestä ja muodosta johtuen.

Lampaatkin tulivat esiin ja päästelivät määkimisääniään. Tulevan kauden villatehtaita 😉

Lämpöä riitti, ehkäpä jopa liikaakin.

Tänään oli saaren putsauspäivä. Roope tuli hakemaan kaiken ylimääräisen romun pois. Sitä olikin aika paljon.

Siinä Roopen lastauksen aikaan kävi myös lautta. Jätti muutaman saareen ja oli siinä 4-5 poislähtevääkin rinkkoineen.

Roope sai kaikki romut kyytiinsä ja poistui useamman tunnin lastauksen jälkeen.

Savuahventa oli tullut kolmen jälkeen myyntiin, joten lähdimme ostamaan niitä. Kalastajan myymälä on oikeastaan museo. Paljon on vuosien varrella kerääntynyt tavaraa meidän veneilijöiden ihmeteltäväksi.

Ja hienosti olivat esillä.

Tässä vielä edelliseltä käynniltä video. Ei täällä ole mikään muuttunut sitten viime käynnin.

Seuraavaan kertaan.