Lähdimme melko pian aamuhommien jälkeen liikenteeseen. Ajatuksena oli ajaa noin tunti, joka olisi silloin huomisesta viimeisestä ajopäivästä pois. Eilen illalla tiirailin karttoja, että mihinkäs voisimme keulan kiinnittää, koska tuohon ajoaikaan sopisi esimerkiksi Kaivokari hyvin. Mutta koska on vielä viikonloppu, oletuksena on, että ne parhast paikat on jo viety.

Nyt matkalla oli veneitä liikkeellä aika paljon, enimmäkseen purkkareita.

Emme ihan Kaivokarille asti päässeet, vaan sen viereisen saaren, Brännskär, rantavesissä heiluttelivat käsiään ja jopa airoa. Me tietysti mentiin viereen kyselemään, mikä saa moisen heilutuksen aikaan, siis mikä hätänä.

Vanhempi mies selitti koneen sammuneen eikä lähde yrityksistä huolimatta enää käyntiin.

Kyseli, voisimmeko hinata heidät lähemmäksi heidän mökkiä.

Mökki sijaitsi Tallholmenin niemen takana.

Minä kaivoin köyden esiin ja solmin sen heidän huikean pitkään, n metri, keulaköyden jatkoksi ja sen sitten knaapiin kiinni.

Tyttö jäi räpläämään kännykkäänsä ja mies tuli meidän veneeseen, opastamaan.

Olivat kuulemma olleet menossa Söderskärin majakkasaareen. Kerroinkin hänelle, että siellä olisi ollut noin metrinen aallokko, johon hän, että no sitten ois käännytty takaisin. Pienellä kiuluulla oikeesti ulkomerelle!?

Kiinnitti huomiota myöskin pelastusliivien puute? Toki, voihan ne olla jonkun penkin alla.

Hän kertoili olleensa näillä vesillä pikku pojasta asti.

Lupasi naftat maksaa ja jättikin mailiosoitteensa, johon voin ilmoittaa tilinumeron.

Matkaa tuli vähän yli 3 mailia per suunta.

Saatiin heidät hinattua pyydettyyn paikka, joten palasimme katsastamaan kaivokarin tilannetta. Se oli juuri niin kuin olimme ounastelleet. Lahdukassa ainakin kaksi venettä.

Siispä johonkin muualle haluttiin. Muuten ehkä mentykin Kaivokariin, mutta kun ne veneet olivat vieneet ne parhaat rantautumispaikat.

Långön, jossa olemme aiemminkin olleet, tosi toisella puolen saarta, löysimme oivallisen rantautumispaikan.

Ensin koukattiin tuohon niemen kärkeen, mutta siinä on meille turhan jyrkkä kallio nousta maihin.

Voipi pian valua veneen alle.

Toinen paikka löytyikin ihan vierestä.

Tähän voi isommallakin kiululla tulla, vettä riittää.

Tuolle vastarannallekin muuten voisi kiinnittyä, mutta sitten täytyy omata pientä vuorikiipeilytaitoa.

Tämä lahdenpohja on, kuten kuva kertoo, täysin tyyni, vaikka tuolla ”selällä” tuuleekin kuvan ottohetkellä 6-8 m/s idän puolelta.

Purkkari oli jo tuossa redillä meidän tänne tultaessa ja sen kippari neuvoikin meille tämän rantautumiskohdan.

Kuvan pikkuvene kävi, ollen vain vähän aikaa kiinnittyneenä siihen niemen nokkaan, joka me ”hylättiin”.

Väylällä ei hetkeen näkynyt oikeastaan muita, kuin purjeveneitä. Ei edes kerran tunnissa mene moottorivenettä ohi tuolla väylällä.

Onko nafta/bensa niin kallista että Juhannukseksi säästävät,,, vitsi vitsi,,,

Tämä on oikeesti aika kiva paikka. Vain länsituuli käy tähän aika suoraan tuolta selältä.

Nuotiopaikkakin on. Se on sitten eri asia, onko maanomistaja antanut luvan sen käyttöön.

Ennen vanhaanhan ei paljon lupia tulen tekoon kyselty, mutta en tiedä, onko homma nykyisin toinen.

Illalla jos vielä auringonlaskusta kuvia saan, lisäilen.

Lentskari lensi melkein ylitsemme. En teidä, tekevätkö jo kulolentoja?

Purkkarit siirtuneet tähän aikaan illasta kaikki jo konekäyttöisiksi. Tuli mieleen tuosta taustan saaresta, että paljaita runkoja…. Tämä oli sitten todella kaukaa otettu.

Päivän pakollinen peili.

Nyt on niin hiljaista, että en kehtaa dronea lennättää, että näkisi auringon laskevan horisonttiin, meillä kun saaren niemi tuli eteen.