Aamupäivällä lähdettiin liikenteeseen. Riitti kolme yötä luonnonsatamaa ;-).

Lähinnä alkoi olla kohta ruoka loppumaan, akut tyhjentyä ja muutenkin haluttiin paikkaan, missä on muutakin kuin kalliota.

Heti satamaan päästyämme kiinnitti huomioon paikan siisteys. Mikään paikka ei repsota. Jopa rantaan tuotu veneilijöiden käyttöön uusi grilli vanhemman viereen.

Sataman aputilat, kuten wc:t ja suihkut olivat kuulemma 7-8 vuotta sitten rakennettu, mutta todella siistissä kunnossa. Täällä pidetään paikoista huolta. Olisi monella satamalla opeteltavaa vastaavaan.

Ravintola on heti laiturin edessä ja siellä kävi todella paljon asiakkaita pitkin päivää. Saarelaisia autoillaan, mökkiläiset veneillään ja fillaristejakin ajoittain aika paljon.

Ravitolan omistaa Niska-ravintolaketjun omistajan rouva. Päätellen ruokailijoiden määrästä, ruoka on hyvää. Me emme nyt täällä nauttineet muuta kuin kahvit. Oli pakko syödä vene-eväät pois ettei mene roskikseen.

Ravintolan sisutus muistuttaa aika paljon Niska ravintoloiden vastaavaa.

Sitten olikin vuorossa päivän kävelyt. Välittömästi tämän sataman vieressä on paikallisten oma venevalkama. Båthusviken. Hyvin hoidetut venevajat, ainakin päältä päin katsottuna. Tämän sijainti on kuin jostain jokisuistosta, mutta on kuitenkin ihan luonnon kapea lahdukka.

Jatkaessamme matkaa, tuli mielenkiintoinen kyltti tien varressa vastaan.

Tuonne emme kuitenkaan uskaltaneet mennä, ettei lohikäärme meitä kaltoin kohtelisi 😉

Peltoaukelle päästyämme ihmettelin kovasti, että mitähän tuolla kasvaa. Rivi tolkulla jotain viljapellon takana.

Se selvisi hetken päästä.

Omenaa.

Rivitsöt aivan kuin viinitarhoilla. Viiviköynnökset ovat sidottu langoilla ylös kiinni aivan kuin nämäkin ovat. Ovatko sitten ”matkineet” keskieuroopasta tämän tavan kasvattaa omenoita?

En ole koskaan livenä näitä Ahvenanmaan omppuviljelmiä nähnytkään. Mielenkiintoinen tapa leikata nämä omenapuut. Lapsuuden mummolassa, missä oli 150 omenapuuta, ne annettiin enimmäkseen kasvaa isoiksi. Ehkäpä olisi jo silloin kannattanut vähän enempi leikellä oksistoa?

Kun lähestyimme varsinaista kylää, oli postilaatikoita rivistössä. Eikä mitä tahansa lootia.

Ja lisää erilaisilla kuvilla. Tässäkin näkee, miten täällä pidetään kaikesta hyvää huolta.

Ja sitten ne pihat ja talot.

Pohjois Norjassa viimeeksi nähnyt vastaavaa. Eipä vastaavaa näe Manner Suomessa. Ei ainakaan että koko kylä olisi näin huolitellun oloinen.

Alueen varakkuuskin näkyi. Muutama iso, melkeimpä kartanon päärakennuksen omainen. On siinä nurmikon ajamista.

Tämän talon kolmella sivulla oli lehmuksia. Nähneet jo jonkin aamun.

Ja tietenkin vieressä omenoita kasvamassa het hel..sti.

Kaupan lähellä oli tämmöinen ankkuri. Kyltti kertoi sen kuuluvan aikoinaan Toivo-nimiselle laivalle. Kuulemma toisten tietojen mukaan haaksirikkoitui mutta tuossa tekstiä, joka kertoo osittain eri version tarinasta.

Lisää siistejä taloja ja niiden pihoja.

Kun tulimme tänne oli satamassa vain yksi purjevene. Tanskalaisen lipun alla purjehtiva moottoripursi tuli ensin samaan laituriin ja myöhemmin kaksi purkkaria lisää poijuihin Sarzan toiselle puolelle.

Iltapäivä ja iltakin oli pilvinen ja tuulinen. Tummat pilvet ja ilmeisesti sateet pysyivät Ahvenanmaan pääsaaren päällä. Ilmeisesti juuri ne saivat aikaan nämä tuulet. Onneksi tämä laituri toimii aallonmurtajana meille. Keikutus olisi muuten ollut aikamoista. Nytkin vähän aika ajoin keikutti sivulta tulevien aaltojen aikaan saamina.

Seuraavaan kertaan.