Veneilyä ja eräruokaa luonnossa

Mistähän tulikin mieleen ,minkälaisii ruokii sitä on tullu tehtyä tuolla retkiolosuhteissa.

Peruslähtökohtana pidän yleensä aina tuoreet raaka-aineet, silloin kun se vaan on mahdollista. Ja myöskin noudatan isäni ohjetta: -Muista perimämme. tääl on aina syöty juureksia ja paljon. Lisättynä kauden muilla tuotteilla.

Helpoin tapa varsinkin useammalle, on tehdä jokaiselle tommonen nyytti. Sinne voi laittaa melkein mitä vaan.

Tässä tapauksessa ”nopeasti” kypsyvät tuotteet, kesäkurpitsaa, kukkakaalia, tomaattia ja taitaa olla jotain juustoo laitettu nestetasapainoa yllä pitämään. Pitää sinne muutenkin lurauttaa pikkasen vettä, ettei pala pohjasta. Ja pieni tilkka öljyäkään ei ole pahasta, puhumattakaan jos sattuu olemaan oikeen voita.

Ja samalla voi vaikka savustaa.

Ja tonne laatikkoon voi laittaa melkein mitä vaan, ei sen aina tarvi olla kalaa.

Itse asiassa, savustan paljon useammin muuta kuin kalaa. Broileri yksi suosikkini. Koipina tai vaikka kokonaisina.

Kanantissit voi helposti myös halserissa laittaa, ei tartu kiinni käännettäessä nuotioritilään, tupaa meinaan yleensä olemaan aika kuuma se ritilä.

Nyyttien tekoon voi sit osallistua koko porukka, vieraita myöten, niin ei jää itelle kaikki hommat.

Ja saattaapi se olla osalle porukkaa elämänsä kokemus, eivät monetkaan ole retkioloissa edes kuvitelleet voivansa tehdä tällaista evästä.

Jotta tämä kaikki on mahdollista, anna vieraittesi luulla, että he itse saivat päättää, kuka teki mitä ja koska ………

Nämä palaverit kannatta jättää, jos mahdollista, itseltä pois, vedoten vaikka kipparin kiireisiin. Ei sellaista kukaan uskalla kyseenalaistaa.

Joskus voi kaikki laittaa tulille ja ootella. Toki, silloin on suotavaa, että tietää suurin piirtein kypsymisajat eri tuotteille.

Koska broisku koivet on suht edullisia, tulee niitä aika paljon kesällä grillailtua eri lisäkkeiden kanssa, siinäkin vain mielikuvitus on rajana.

Isojen herkkusienten täytteeksi juusto käypi oikein loistavasti ja ihan ite saa päättää, onka valko- vai sinihomeelta maistuvia.

Noi avokadot, nene vast herkkuja ovat, ei ole pakko olla viel ees ”kypsiä” ennen grilliin laittoa, kyl ne siel kypsyy.

Ja jotta saapi hyvän mielen ruuan päälle, voi kunnon pakkikahvit tehä.

Toi pakki on tos ikään kuin oottamas puruja sekaan.

Oisko kuorma-auton vannekin käytössä muutamassa saaressa, esim Bylandetissa on parikin tällaista.

Onneksi näissä meidän Espoon lähisaarissa on niin puut kuin keittokatokset, voi vaikka huonommassakin kelissä pöperöö tehä.

Toki, nämä hienot katokset puuttuvat suurimmassa osassa meidän upeista saaristomme luonnonsatamista. Puhumattakaan, että olisi hyviä puita, niitä ei ole kuin Espoon hoitamissa saarissa.

Siitäpä voisi muiden alueiden päättäjät ottaa oppia Espoolta.

Jatehuolto pelaa kyllä pääsääntöisesti kaikkialla, mutta puut ja tulipaikat kaipaisivat monesti ”pikkaisen” petraamista.

Näiden fasiliteettien puuttumisesta johtuen, hommattiin kaudeksi 2019 kunnon kaasugrilli veneeseemme.

Lähinnä ne puiden puutumisen, tai sitten ne olivat metrisiä halkoja, jotka piti itse sahata ja pilkkoa, alkoi jurppimaan. Minä olen tähän ikään sahannut ja pilkkonut ihan tarpeeksi.

Siksi toisekseen, tätä voi käyttää vaikka uunina. Sellainen kun ei mahtunut veneemme sisälle. Ainakaan ilaman isompaa remonttia, joten siksi tällainen ratkaisu. Ja osoittautui oivaksi peliksi. Pisin legi oli 45 yötä veneessä.

Tein jopa karjalanpaistin hirvenlihasta tuolla grillillä. Sen verran tehokas peli, että vain toinen poltin oli minimillään ja luukku noin sentin verran raollaan ja silti sisälämpötila oli 180 astetta.

Tämän grilli monikäyttöisyys on mahtava.

Tuollaisia vuokia aloin käyttämään tänäkesänä useastikin. Sen foilionyytin kanssa oli pikkaisen sellaista sählinkiä. Se nyytti sopii paremmin nuotiohommiin. Toki, voihan näitä alumiinivuokiakin nuotilla käyttää.

Aika monesti keitetään potut perinteisesti hellalla ja sitten nämä muut minä grillailen ulkona.

Nykyisin saaristossa olevissa kaupoissa alkaa valikoima olemaan ihan hyvä, jopa kasvisten osalta.

Saattaa saada jopa kesäkurpitsaa ja munakoisiakin.

Ja mikä parasta, osassa kaupoista alkaa muutenkin asiat olemaan kohdillaan, niin palvelun kuin esillepanon suhteen. Vielä kun saisivat hintalaput paikoilleen, niin olisinkin supertyytyväinen.

Yli puolissa tapauksista hinnoista ei saanut mitään tietoa kysymättä henkilökunnalta.

Tässä kaupassa oli kaikki hienosti toteutettu.

Minulla on sellainen periaate, että näitä pikkukauppoja pitää käyttää, eikä aina rahdata kaikkea isoista marketesta. Kohta ei ole palveluita, jos niitä ei käytä. Osa veneilijöistä valittaa, että kun on niin kallista. Kausi on lyhyt ja kuljetukset eivät hoidu kuten mantereella. Siksi toisekseen, nämä valittajat liikkuvat kalliilla veneillään, joten ei luulisi rahasta olevan kiinni. Mutta taitaa olla ???

Ja emmehän me voi jälkkäreitä unohtaa.

Varsinkin letut kuuluu asiaan, ehkäpä liiankin usein.

Tässä Stora Svartön maisemissa kelpaa paistella lettuja.

Nykyisin paistamiseen käytän useimmiten Flooran Culinesse-juoksevaa sekoitetta. Aivan ehdoton tuote.

Kuten tarkkaavainen huomaa, veneemme on kylkikiinnityksessä. Ei ollut muita, kun alkukausi meneillään, toukokuun puolivälissä kuvassa mennään.

Ja kirveelläkin on ollut töitä. Pilkon letun paistoon ihan pieniksi puut, jolloin voin helpommin säädellä nuotion lämpöä.

Välillä teen veneessä Flambeerattuja banaaneja.

Nämähän voisi nuotiollakin tehdä, mutta usein ilta on jo sen verran pitkällä, ettemme viitsi poistua veneestä.

Ja jos ei ole, millä flambeerata, voi aina laittaa hillin korvikkeeksi vaikka soosia.

Toivottavasti saitte jotain uusia ideoita tästä kirjoitelmastani. Ja sitten kesän odottelua ja haaveilua hyvistä keleistä saaristossamme.