Nuoriso joutui luopumaan mökistään yhdeltätoista aamupäivällä, joten alkoi tulla porukkaa Sarzaan, odottelemaan paluulaivan lähtöä.

Taisi Riku tehdä vähän töitäkin läppärillään, mitä nyt sai tässä mölinässä ajatuksiaan pidettyä työmoodissa? 🤫🤭

Se sateli vähän väliä, mutta onneksi taukosi, kun lähdön aika tuli. Me lähdettiin samalla ”ovenaukaisulla” kauppaan. Oli hommattava useamman päivän eväät. Seuraavasta kaupasta kun ei ole tietoa.

Kävimme tankkaamassa tämän kesän kalleimmat dieselit, 1.75 € litralta. Ei otettu kuin 150 litraa, jolla päästään vaikka Naantaliin, mutta todennäköisesti tankataan vähän ennen sitä, Teersalossa. Siellä on seudun halvinta, alle 1.6 / lt, ainakin tämän hetken tietojen mukaan. Tuo erotus alkaa jo vaikuttamaan, jos vaikka 300 lt:kin ottaa.

Aika kauniissa kelissä saatiin ajella. Luvattua myräkkää ei tälle päivälle tullutkaan, joka oli meidän, kuten kaikkien muidenkin veneilijöiden onni.

Maisemat ovat upeita ennen Lemströmin kanavaa. Hienoja mökkejä ja rantoja.

Sillan alitus on 3,3 metriä, joten meidän ei tarvinnut jäädä odottelemaan sen aukeamista. VHF antenni raapi pikkaisen sillan tukirakenteita, mutta muuten ei alituksessa ollut vaikeuksia. En viitsinyt ruuvata sitä irti.

Lemparnilla oli jonkin verran liikennettä, mutta ei nyt sentään ruuhkaksi asti. Nämä kaksi ja yksi purjevene ohitettiin ja pari tuli vastaan. Siinä oli se ruuhka.

Tämä järvimäinen osuus on kuulemma aika harvoin tyyni. No nyt oli, joten saatoimme pitää ihan reipasta vauhtia ja ylittää se.

Olin valinnut tulevia tuulia ajatellen Granskärin kohteeksemme. Suojainen paikka ja kalliossa hyvät kiinnityslenkit. Ei tarvitse pelätä kalliokiilojen irtoamista tai tarvitse kymmeniä metrejä köysiä/liinoja kiskoa puihin. Ne kun ovat 30-40 metrin päässä rannasta. Viime vuonna olimme samaisessa saaressa, joten tunsin paikan entuudestaan.

Maastokartassa tuossa 5.1 metrin matalikossa olisi melkein pinnassa kiviä, mutta ei käyty katsomassa, vaan kiekattiin niiden länsi-eteläpuolelta tänne Granskäriin.

Alakuvassa oleva pieni pokama on myös hyvä paikka, jossa kalliorenkaita ja syvä ranta vaikka purkkarilla tulla. Tämä on Sarzasta vasemmalle alta sata metriä.

Hyvin on kalliolenkkejä parhaille paikoille laitettu. Tuohon voi oikeesti isommallakin aluksella tulla.

Tästä mäntyjen hässäkästä tunnistin jo kaukaa paikan hyvin. Tämän oikealla puolella on huusi.

Ehkei ole enää käyttökunnossa kun lattia on pettänyt.

Ilta-aurinko antoi vielä valoa tälle mäntyjen halaukselle.

Kun sitte illan hämäryys laskeutui mailleen, oli ”pakko” ottaa siitä kuva.

31.7.

Täällä vesi on tosi kirkasta. Rakkolevä voi hyvin ja jyrkkä ranta ja sen pohja häviää näkyvistä vasta, kun on vettä yli kaksi metriä.

Kiipesimme saaren korkeimmalle kohdalle, ainakin meidän mielestä korkein. Näköalat olivat hyvät, toki kelikin auttoi asiaa.

Huipulla tuulee ja täällä on tuullut ilmeisesti aika kovastikin. Jäljellä enää vanhoja kiinnitysrautoja. Onko ollut joku linjataulu vai jotain muuta, mene ja tiedä.

Vaikka ei isoja aaltoja rantaan tullutkaan, saivat kuitenkin aikaan tuollasia vaahtopallukoita. Sitten ne ajelehtivat sinne tänne. Yksi kävi Sarzan uimatasoakin lääppimässä. Ei saanut vastakaikua, joten ajelehti matkoihinsa.

Idän suunnalla oli jännä vaakatason pilvi. Kaikki kauimmainen saari taitaa olla Seglinge.

Sinilevääkin oli hetken aikaa, mutta kun pieni tuulenvire kävi, hävisivät levät.

Illemmalla alkoi sateen uhka olla jo todellista. Väylällä kaksi valkeaa purjetta. Eipä tuolla oikeesti ruuhkaa ole. Harvakseltaan joku vene menee.

Yöllä jossain vaiheessa ukkonenkin jyrähteli ja sateen ropinaa sai myös kuunnella. Tosin, en kauaa jaksanut sitä ihmetellä, vaan jatkoin rainojen katselua.

1.8.

Vaikka ennusteet olivatkin kertoilleet runsaista sateista heti aamullakin, ei kuva oikein siltä näytä.

Siispä lähdettiin saaren länsipäätä tutkailemaan. Upeat kalliorannat eikä yhtään venettä.

Lahden pohjukassa on aika iso Jatulintarha.

Ehkäpä alku onkin vanha, mutta jotenkin näytti kuin sitä olisi ”jatkettu” ? Vaikea sanoa, kun emme menneet lähemmäksi tutkimaan. (Joku kertoili naamakirjassa, että alun alkaen on jopa pronssikaudelta, mutta nyt siis ”vähän” lisäilty.)

Rotkomainen maasto esti suoraan menemiseltä ja ei viitsitty kiertää yläkautta. Vanhuus ei taida yksin tulla, tuo mukavuudenhalun mukanaan 😉

Ylempänä oli jo ruskamaista maastoa, tosin vain tällä kuvauspaikalla. Ja saattoihan tuo väritys johtua kuivuudestakin.

Sadepilvet pyörivät lähinnä lännen ja pohjoisen puolella koko päivän, mutta toistaiseksi ovat Sarzan kiertäneet.

Granskärin suojaan tuli iltapäivällä purjevene. Minä jopa ryntäsin ulos, kun ajattelin heidän oikein rantautuvan. Redille jäivät.

Kaikkihan ei halua ankkuroitua keula rantaan. Nykyisissä purkkareissa on vielä tuollainen ”pystysuora” keula, joka asettaa myös haasteensa, jos rantautumista haluaa. Toki, tuossa veneessä on hyvä ankannokka, jolloin se kyllä helpottaisi maihin pääsyä.

Näitä pitkönokkaisia veijareita oli kiva seurata. En tiedä mitä noukkivat matalasta vedestä, mutta vähän väliä jotain nieleskelivät.

Ja kävi pyörähtämässä meille tuntematon vesilintukin, mutta muut ajoivat sen aika nopsaan pois. Oli oikeesti takaa-ajo, josta vahinko vaan, en kerennyt kuvaa ottamaan.

(On nuori riskilä) kertoivat asiasta tietävät. Aikuisia nähtiin Isokarilla muutama vuosi takaperin.

Kuva on kaukaa otettu ja sitten vielä suurennettu, siksi rakeinen.

Purkkaripariskunta kävi maissa iltapalalla kumiveneellään. Samalla mielestäni kippri kartoitti mahdollista rantautumispaikkaa, juurikin meidän vasemmalta puolelta, missä nuo harakatkin oleilivat.

Synkkiä pilviä pyörii nyt illalla, joten sadetta on melko varmasti tiedossa.

Huomenna sitten matka jatkuu, mutta sen te saatte tietää vasta päivän parin päästä.