Huomenia.

On hienoa herätä plägään aamuun, availla takatilan pressun vetskarit ja ihailla täysin hiljaista merta.

Ei kuulunut edes lokkien kirkunaa.

Vain kalojen polskahduksia kauempaa kuului.

Niitä pomppi aika paljon tuolla kauempana, mutta yhtää ”ilmalentoa” en saanut vangittua kuviini.

Olisi varmaankin kamera pitänyt jalustalle laittaa ja ottamaan videoo ja siittä sitten ottanut still-kuva?

Enpä viitsinyt, laiskuus iski.

Aamun ihailun jälkeen lähdettiin tutustumaan saareen, lähinnä länsi- ja keskiosaan sekä tietysti toiselle puolelle saarta oli päästävä. Sen verran eilen tein etukäteistiedusteluja, että lahdukan pohjasta lähtee polku toiselle puolen saarta. Ei oikein viitsi ihan umpimetässä rämpiä.

Ja hyvä polku menikin.

Tällä puolen saarta löytyy myös muutama hyvä rantautumispaikka.

Ja upea pikkuhiekkaranta.

Ilmakuvassa ei oikein näy, mutta oikeesti oli hiekkaranta.

Takaisin lyödettiin vielä yksi uusi polku, joten päästiin uutta väylää pitkin tallustelemaan. Satuttiin myös näkemään rohkea korento. Tämä yksilö ei kameraa pelännyt, joten varsinainen linssilude.

Päivästä olen tehnyt myös koostevideon, mutta sen saan ladattua vasta Naantalissa. Nyt on liian hidas tuo taivaan vastaanotto.

Siinä loppupäivä ihmeteltiin kaunista, lämmintä kesäpäivää.

Salakat uiskenteli isoina parvina veneemme ympärillä.

Uitin useampaan otteeseen virvelin perässä erilaisia uistimia, mutta ei mitään, Ei edes nykyä. Saavat salakat rauhassa uiskennella, kun ei petokaloja lähettyvillä.

Eilisen alkuilla otoksia.

Eilen illalla murkut valtasivat pressumme kattoa. Onneksi pysyivät ulkotiloissa.

Ja sitten suurennos.

Onko tuossa taistelua vai jotain muuta.

Eikös nuo ole valmistautumassa häälennolle, joten kääntyisin taistelun puoleen?

Huomiseen.