Olimme ostaneet ”matkatoimistosta” jopa taximatkan Da Nangiin, jossa lentokenttä sijaitseen, päästäksemme Nha Trangiin.

Vähän ensin tuntui epäilyttävältä, että toimiiko tämä oikeesti näin, muuta niinpä vain toimi.

Taxi tuli sovittuun aikaan hakemaan ja vei meidät kentälle.

Olimme ajoissa, joten jäi aikaa jopa tutustua kauppoihin. Ei tämä nyt niin hirveän iso kenttä ole, että täällä niitä kauppoja olisi paljon ollut, mutta erikoistakin nähtiin.

Ei olisi ihan heti tullut mieleen, että täällä, keskellä melkein ei mitään, on Fazeri suklaata myynnissä. Ja vieläpä useampaa laatua. Niin vain oli, mutta ei tälläkään keralla ostettu.

Kuvan kaappauksena päivän matka.

Taxi-lentokone-taxi.

Lennettiin 464 km 2t 10min, taxilla mentiin 58,5 km 1t 48min ja käveltiin tai odoteltiin 2,1 km.

Mitään ihmellistä ei lentokentällä kuin itse lennollakaan tapahtunut. Kaikki sujui mutkattomasti.

Jossain vaiheessa matkaa, näin rannikkovartioston laivoja. Näillähän on ollut aikamoista kähinää japanilaisten kanssa kalavesistä.

Eiköhän siellä muutamaan kertaan ole jo ammuttukin.

Riistokalastushan on syy, että tuohon tilanteeseen ollaan ajauduttu. Aina pitää kauemmas mennä kalaan ja naapurin on samoilla apajilla.

Sen sijaa Cam Rhanin kentältä kun pikkubussilla lähdettiin kohti kaupunkia, oli pieni episodi.

Nha Trangissa ei ole omaa kenttää, joten tämä on lähin, olisi n 30 km välimatkaa.

Vaikka auto oli mielestäni kohtuullisen uusi, alkoi lämmöt nousta ja kuski joutui pysähtymään. Soitteli muutamaan paikkaan ja sai ilmeisesti ohjeet. Onneksi autossa oli vesipulloja, joista sitten lutrattiin syylariin viitisen litraa eli kymmenkunta pulloa. Ja niin matka jatkui.

Kuvassa olevat vaijerihissit menevät Vĩnh Nguyên – saarelle, jossa on parempiosaisille suunnattuja resortteja. Mekin tutkailtiin niitä, mutta koska olemma vain kaksi yötä täällä, katsottiin paremmaksi jäädä halpaan pikkuhotelliin kaupungille.

Oli siellä iso luxus-risteilijäkin satamassa.

Meitä turisteja oli useampaakin osoitteeseen, joten kuski kurvaili vaikka missä, ennen kuin jätti meidät keskelle katua, ja sanoi hotellimme olevan poikkikadulla, jonne näin isolla autolla ei voinut mennä.

Ihan siisti perus-pikkuhotelli. Parvekkeet eivät olleet suoraan rantaan päin, vaan pohjoiseen, kun ranta oli itään päin.

Kun olimme majoittuneet, läksimme pienelle tutustumiselle lähistöön.

Rantaanhan ei ollut pikä matka, vain muutama satametriä.

Joten sinne siis suuntasimme ensin.

Vaikka ilma oli lämmin, ehkäpä pilvisyys oli karkoittanut turret rannalta pois.

Vene näytti paremmat päivänsä jo nähnyt, eikä selvinnyt, oliko vähän ”isompi huolto” menossa.

Sitten olikin ruokapaikan etsintä.

Lähistöllä oli kymmenittäin paikkoja, joten valinta ei ollut helppo. Se, mikä pisti heti silmään, oli venäjänkieliset tekstit mainoksissa ravintoloissa. Ja listatkin olivat myös venäjäksi.

Tähän ei menty, vaan astetta miellyttävämpi etsitiin, koska tarjontaa oli.

Kun mahat saatiin täytettyä, palattiin hotellille, sillä seuraavan paikan majoitusta ei oltu vielä varattu.

Olin toki jo kotona tarkastellut eri vaihtoehtoja ja tallentanut parhaat vaihtoehdot, mutta päätös piti tehdä. Tällä kertaa valinta osui tällaiseen bungalow-resorttiin. Keskihintainen.

Nyt saattoi hyvillä mielin ottaa yöunet.