Pikaisten säähavaintojen jälkeen päätettiin lähetä ja jättää Maarianhaminan pölyt jaloistamme.

Mutta sitä ennen piti kaupassa käydä ja varautua neljän-viiden päivän kaupattomaan jaksoon.

Sitten ajettiin tankkaamaan. Nafta ei olekaan ihan halpaa täällä, joten otimme vain 150 litraa, ’a 1.43 €/lt, kun Inkossa saatiin 1.186 €/lt. Olisi mahtunut toinen mokoma lisää, mutta katotaan sitten Iniössä, siellä pitäisi olla halvempaa.

Koska itään päin menemme, ajoimme Lemströmin kanavan kautta. Nyt ei ollut meidän lisäksi menossa kuin nuo kaksi purjevenettä läpi kanavan, eikä näyttänyt perässämmekään ketään tulevan.

Näitä kanoottieja ei kyl jääty odottelemaan, josko he olisivat tulleet läpi.

Ei sen puoleen, tuskin näitä varten tarvitsee siltaa kääntääkään.

Juuri ennen kanavaan menoa, vasemmalla puolella, aika hieno mökki rakennuksineen.

Sanoisko, että köyhät kyykkyyn.

Eilen tein taas kotiläksyjä ja sieltä tämän saaren bongasin.

Tämä sijaitsee Lumparlandin pohjoiskärjestä 4-5 mailia suoraan itään.

Saaren eteläpuolella näkyvä laituri ilmeisesti jonkun pursiseuran, koska siellä näkyi aika paljon poujuja laiturin ympärillä.

Alakuvassa olemme tuossa sinisessä pisaran muotoisessa täplässä, Bergön itäpuolella.

Kuten alakuvasta näkyy, aukeaa pohjoiseen melkoinen selkä.

Nyt tuulee aika voimakkaasti lounaasta, mutta ylihuomiseksi luvattu sen kääntyvän pohjoiseen, joten huomenna on sitten paikan vaihto.

Täälläkin on jossain vaiheessa ollut melko vilkastakin, päätellen vaikka tuosta puuceestä. Ehkäpä tuota ei ole muutamaan vuoteen käytetty, sen verran näytti huonolla hapella olevan. Lattiakin oli jo romahtanut, joten aika urheiluhenkeä vaatisi tuonne meno.

Kalliossa on kymmenkunta koukkua, joihin kahteen mekin köytemme laitettiin.

.

.

Ainakin ensivaikutelman perusteella oiken passeli paikka.

.

Vastakkaisen saaren mökki on pikkaisen käytön puutteessa päässyt huonolle hapelle.

.

.

.

.

Toistaiseksi en ole nähnyt kuin yhden poikueen, mutta vastahan me tänne tulimme.

.

Joku ihmeellinen valkoinen laiva meni tuolla Seglingen lännen puoleisella väylällä pohjoiseen päin.

Pieni kierron ihan kuntoilumielessä saaren huipulle.

Matkalla olikin känkyrä jos toinenkin.

Tässä manty on saanut osumaa, mutta ei haittaa kasvamista.

Tässä sitten tukkkoskeloperheen huilia.

Ja kun yksi lähti, oli äippä heti hereillä.

Tätä ei kauan kestänyt, kun syömään piti päästä. Kasvavat poikaset tarvitsevat kovasti ruokaa.

Ja tietenkin, illan auringon kajot.

Huomiseen.