Aamulla puuskainen tuuli oli jälleen yltynyt, mutta se ei tällä kertaa estänyt meitä lähtemästä.

Siispä Sarza tulille ja menoksi. Ajoimme suoraan Inkooseen, missä tankkaus. Täällä diesel maksoi 2.143 €/lt eli meriasemaksi todella edullista. Täytimme myöskin vesitankin ja tyhjensimme septitankin.

Nyt kun veneen huolto tehty, lähdimme kaupoille. Täällä on hyvä S-market, joten täydensimme pikkuisen jääkaappia.

Vieressä on halpahalli, jossa myös kävimme. Sen jälkeen lounastimme rannan ravintolassa. Eläkeläiset saivat pienen alennuksen, hinta meiltä 13.00 € per nuppi noutopöydästä. Jälkkärit nautimme ulkona, missä on jäätelökioski.

Nyt oli hyvä lähteä jatkamaan matkaa.

Matkalla keli oli hyvä. Aukeimmilla paikoilla sivuvastainen ja puuskainen tuuli välillä ”tarttui” jopa veneeseen, jolloin piti tehdä pieni korjausliike pitääkseni veneen oikessa suunnassa. Matkalla ei ollut paljonkaan liikennettä. Muutaman purkkarin ohitimme ja yhden armeijan miehistön kuljetusaluksen. Hiljaista on liikenne.

Menimme tuttuun paikkaan Fladalandetin itäpäähän.

Vaikka paikka on kapea, on kuitenkin syväyttä alimmillaankin pari metriä. Lännen puoleinen tuuli ei käy tähän juuri ollenkaan. Puhaltaa perän kautta ohi.

Lähdimme saarikierrokselle. Liikuntaa on saatava, ettei mene ihan veneessä istumiseksi.

Grillipaikan edessä oli päiväseltään käymässä yksi vene. Muita ei saarella ollut.

Nyt oli puitakin runsaasti, mutta vaatii pientä askaretta. Olivat tuoneet ihan uuden kirveenkin.

Puucee kohtuullisen siisti, mutta paperia ei ollut.

Täälläkin oli puun kaato. Ilmeisesti lähiaikoina ollut myräkkä, kun oli vielä ihan vihreä.

Aivan väylän vieressä, sen eteläpuolella, on loivassa kalliossa kiinnitysrenkaita. Yleensä tässä on Tammisaarelaisten sekä meidän ”turistienkin” veneitä , mutta nyt ei ketään. Outoa. Useistihan tähän ei edes mahdu kunnon paikoille.

Kun palasimme polkua pitkin saaren eteläpuolelta, oli musta kyy lämmittelemässä keskellä kulkuväyläämme.

Kerkesi vähän karata, ennen kuin sain kännykän kameran auki. Luikerteli kiivaasti mustikan varpujen sekaan kun oli minut havainnut.

Korkean kallion päältä otettu kuva Sarzasta. Tästä näkee hyvin, kuinka suojainen tämä paikka on.

Olimme ostaneet Inkoon torilta ensimmäiset tämän vuoden mansikat. Nyt lenkin jälkeen maistuivat. Nam.

Seuraavaan kertaan.