Aamulla lähdettiin taxilla kentälle. Viimeiset näkymät.

Matka sujui kuin unelma, hotellin piccolo oli kertonut, mihin meidät pitää viedä, ja vietiin kans.

Tullimuodollisuudet hoituivat hyvin, ja ihan viho viimeiset tuhlatiin kioskilla, turvatarkastuksen jälkeen.

Myös lento sujui hyvin. Näissä nykyisissä kun on näyttö ja sen suoma mahdollisuus elokuviin, peleihin tai musiikkiin. Ei tule aika pitkäksi, ei.

Autokin löydettiin sieltä, mihin se jätettiin, joten kaikki hyvin.

Sitten vielä loppupurku.

Nyt kun muutaman yön kotona ollut, voi jo ehkä alkaa analysoimaan reissua kokonaisuutena.

Kun saavuimme Ho Chi Mihn’in kentälle ja siirryttiin paikalliselle kotimaan kentän puolelle, tehtiin ensimmäinen virhe.

Menimme ensimmäiselle tiskille, joka möi lentolippuja, joka sattui olemaan halpalentoyhtiö VietJet. Liput halpoja mutta matkalaukuista veloitettiin erikseen, joten liput olivat n 30.- € kalliimmat per hlö, kuin jos olisimme lentäneet Vietnam Airlines’illa.

Olin tutkaillut tilannetta jo ennen lähtöämme, mutta unohdin sen.

Valuuttaa ei kannata vaihtaa Suomessa, koska kurssi lentokentällä oli sama kuin pankeissa ”maissa”, eli kun saavuimme Hue:hen ja vaihdettiin lisää, kurssi oli sama. Suomessa kurssi  todella huono.

Kuten Thaimaassa, täälläkin kannataa hyödyntää nuo pienet ”matkatoimistot”, jotka myyvät erilaisia retkiä sekä matkalippuja. Ja niitä on paljon melkein joka paikassa.  Ainakaan meillä ei ollut kokemuksia huijauksista kyseisiä palveluita käytettyämme, joten ne on turvallisia käyttää.

Bussilla matkustettiin Hue:sta Hoi An:iin ja se oli kokemuksena ihan hyvä.

Nuo pitkän matkan bussit on ilmastoituja ja tuohon puolimakaavaan asentoon tottuu aika nopeasti. Ainut miinus niissä on vessan puute. Tosin, taukoa pitävät sitä varten noin parin tunnin välein.

Koska taxit ovat halpoja käyttää, ainakaan me ei sen vuoksi ns paikallibusseilla alettu kulkemaan.

Olisimmehan päässeet Hoi An:ista bussilla Da Nangin kentälle, mutta valittiin taxi, hinta kun oli parinkymmenen kilometrin matkasta kolmisen euroa.

Nyt sitten lennettiin Vietnam Air:illa ja se kyllä toimi.

Ja sitten kentältä itse kaupunkiin taas se parikymmentä kilometriä, niin se mentiin kimppataxilla, joka sekään ei ole hullumpi juttu.

Kentällä oli ”oppaita”, jotka ohjaavat tällaisia turiteja, jotka ”haahuilee”, oikeeseen suuntaan, tässä tapauksessa oikeeseen pikkubussiin, joka vie hotellin eteen, ainakin suurin piirtein lähelle sitä, edullisesti.

Juna on siinä mielessä hyvä kulkuneuvo täälläkin, että asema on yleensä lähellä keskustaa.

Ja junassa on kyllä kivempi matkustaa kuin bussilla, näitä pidempiä siirtymiä ainakin.

Vessaan pääsee silloin kuin haluaa, jotka kuitenkin suht siistejä.

Lisäksi liikkuminen junassa muutenkin helpompaa, jos pientä veryttelyä välillä kaipaa.

Meidän valintana oli, että vasta paikan päällä mietitään, mihin seuraavaksi mennään, osoittautui hyväksi.

Vaikka etukäteen olimmekin päättäneet paikkakunnat, missä käydään, olisi jäänyt mahdollisuus muuttaa suunnitelmaa. Tosin mehän ei muutettu kuin yhden päivän osalta, silloinkin vain samassa paikassa yksi yö enempi kuin alun perin suunniteltu.

Nyt muuttaisin toisenkin kohdan. Hoi An:issa ei olisi tarvinnut olla viikkoa. pari päivää olisin voinut vaihtaa johonkin uuteen kohteeseen. Mihin, en osaa sanoa.

Kaiken kaikkiaan Vietnam on hyvä maa, ainakin vielä, turistin olla. Ei huijata, ihmiset ystävällisiä ja avuliaita. Pääsääntoisesti siistiä, ainakin paikoissa, missä me liikuttiin. Ilmeisesti valtio on oivaltanut, että turismi on hyvä rahan lähde. Ja että eivät tekisi samanlaisia virheitä, mitä Thaimaa on tehnyt. Lähinnähän se koskettaa juurikin tuota siisteyttä. Siinä on paljon opeteltevaa, tarkoitan lähinnä roskaamista. Vähänkin sivummalla kun on jätekasoja siellä sun täällä.

Kyllä Vietnamiin voi uudelleen meikäläinen matkustaa, sen verran positiivinen kuva jäi maasta.