Kävin ottamassa muutaman otoksen eilen illemmalla.

Ja kukkiakin oli.

Ilta vietettiin rupatellen naapuriveneen miehistön kanssa, jotka tosi mukavia. Tais nuo toiset ottaa pari napanderiaki 😉 Mullahan kiintiö tuli jo vuosia takaperin täyteen 🙂 Tarjottiin kyllä, kiitos siitä.

Päästiin kurkkaamaan sisällekin tähän kaunottareen ja tilava on. Ja hyvin rakennettu.

Aamupäivällä sitten naapurit lähtivät ennen meitä.

Lähetin kipparille muutaman näistä otoksista, että saavat omiin ”kansioihinsa” lisäillä.

Me ei hirveesti aikailtu heidän lähtönsä jälkeen, kun toinen naapuri ystävällisesti irroitti keulaköydet ja päästiin kohti valitsemaani tavoitetta, Östra Styrskäria. Olemme täällä joskun vuosia sitten olleet, tarkemmin 7.7.-18, mutta nyt melkein kuin uuteen paikkaan tulisi. Mutta ihan samaan paikkaan näköjään kiinnittäydyttiin.

Vaikka iso väylä menee tämän saaren pohjoispuolelta, lähestyimme saarta eteläpuolelta.

Vettä riittää kummalta kautta vaan.

Muistutukseksi, meillä syvyysanturi vain kolme metriä keulasta.

Jopa tässä kiinnityskohdassa veneen perän kohdalla on vähän yli pari metriä vettä, mutta vesi on nyt + 18 Hki.

Lounaistuuli on pahin, mutta Itä- tai etelätuulellakaan tänne ei voi tulla, koska ei ole oikein kunnon suojia näille ilmansuunnille.

Kalliokiiloja saa olla useampikin, jos tänne meinaa tulla.

Jos edelliseltä kerralta muistan, niin saaren pohjoiskärjessä on kalliolenkkejä, mutta nyt tuuli kävi siihen ja lisäksi viereisen väylän ohikulkevien aaallot…

Laiturikin löytyi, mutta mielestäni oli sijoitettu vähän outoon paikkaan 😉

Kerran kun vene on kalliokiiloista irronnut, laitan nykyisin aina yhden ylimääräisen, kaiken varalta. Silloin jouduin uimaan, että pääsin veneelle takaisin. Nyt pintavesi on 14,2 astetta, niin ajattelin olla menemättä veteen.

Vesi on täällä ulkona tosi kirkasta, joten se helpottaa rantautumispaikan valinnassa. Pohjan näkee helposti kahteen metriin.

Saarikierrokselle meinas jäädä menemättä, mutta kun vaihdoin kumisaappaat jalkaan, selvisin kuivin jaloin.

Se on juuri se ratkaiseva +18 senttiä, niin lenkkareilla ei pärjää.

Itäpuolella saarta on jonkinmoinen leiri ja kalliossa pari kiinnikettäkin sekä sen verran syvä ranta, että siihen mahtuisi jopa Sarza.

Jäljistä päätellen ei muutamaan viikkoon ainakaan olla käyty.

Hetekan tapaisia nukkuma-alustoja, joten ei tarvii kuin patjat ja lakanat 🙂 Tuohon saa kyllä isommankin teltan laittaa ja hyvä niin.

Oli sinne jätetty ruokaakin. Ei ainakaan maassa kulkevat yletä tuonne, tarkoitan lähinnä nelijalkaisia.

Tuosta leiristä eteenpäin maasto on sen verran haastavaa, että käännyin takaisin. Sen sijaan toista puolta saarta pääsisi helpommin, mutta nyt en viitsinyt enää kiertää sitäkään kautta. Muistelen, että siellä on ainakin ollut jopa puucee.

Aika moinen puhuri käy välillä tätä kirjoittaessani, joten oli ihan pakko tarkistaa merisäästä.

Perhosella maha täynnä, kun imuletku kääritty rullalle.

Täällä liikkuessa pitäisi olla pöllön niskat, että kerkeisi havannoida kaikki ihmeet, mitä täällä on. Tai sitten neljä paria silmiä saattaisi olla vielä parempi vaihtoehto, tietty kaikki parit eri suuntiin katsomassa ja mielellään vielä samaan aikaan.

Täällä hyväksyn jopa nämä hanhet. Näitä on ihan kiva seurata, mutta aika arkoja ovat, toisin kuin kaupunkiserkkunsa.

Jossain vaiheessa saatiin viisi tippaa vettäkin, mutta kauempana satoi enemmän.

Väylällä oli jos jonkinlaista kulkijaa.

Isoo ja pientä.

Avomeren puolella olikin sitten pelkästään isojen kippojen ”parraatia”.

Ruotsiinkin menossa joku.

Tää isojen poikien väylä menee aika kaukaa, mut onneksi Sony RX3 taipuu jopa tähän , eikä edes jalustalta otettu. Lisämaustetta antoi vielä Sarzan keinunta.

Ja kun linnut tulivat iltapalalle, oli meidänkin vuoro nauttia jotakin.

Nää on vaan niin hyvii, jopa täällä veneessä nautittuna, vaikka ei ollutkaan tällä kertaa kermavaahtoa. Joo, tiedän, mogasin. Kauppareissu kun on vastuullani 😉

Mut oli sentään kahta eri hilloa, vaikka tossa ei näykään kuin yksi purkki.

Viimein saapui hämäryys.

Taivas oli hetken ”tulessa” ja kuva antaa vain osan nautinnosta, jonka saimme täällä kokea.

Seuraavaan kertaan.