Vaikka tuuli ei käynytkään pahoin ankkurointipaikkaamme, kiertyivät aallot kuitenkin isolta selältä keinuttaen venettämme mielestäni vähän enemmän kuin kehtoa. Kun ja jos tuuli jatkuu, keinutus ei tästä pienene, joten päätettiin vaihtaa maisemaa.

Matkalla oli näitä paskaķoneita kuivattelemassa siipiään.

Ihmeellinen vesilintu, jonka sulat eivät tykkää vedestä.

Mitähän luontoäiti on aatellut, kun tuommoisen vesilinnun ”kehittänyt”?

Viereinen saari ja sen jyrkät kalliot.

Tuommoisia on varsinkin Ahvenanmaan pohjoispuolella todella paljon.

Jotenkin ovat uljaita, kun kotiseudella pääsääntöisesti loivaa, mereen viettävää, sateella pirun liukkaita, ja rannoiltaan muutenkin aika matalia.

Tätä saarta, mihin tultiin, tutkailin eilen illalla jo valmiiksi.

Ja kyllä kannatti tutkia.

Ei varmaankaan muuten oltais osattu/uskallettu tulla.

Ja sitten vielä kartasta kuvaa, niin osaa hahmottaa paremmin peikan. Nuo koordinaatit on aika vaikea etsiä kartasta.

Tässä ei tarvitse edes portaita, sen kun astuu kannelta rantakalliolle.

Tähän saa tulla melkein mullä vaan.

Vähän matkaa oikealle veneestämme, perästä katsoen, voi tulla isommallakin kiululla. Ja samalla lailla, senkun astuu kalliolle.

Lappoo on tuossa aivan kiven heiton päässä.

Sinne ois huomenna tarkoitus mennä. Meiltä jostain syystä loppui makea vesi tankista, vaikka mielestäni täytin se Maarianhaminassa. Olis laskelmieni mukaan pitänyt 2-3 päivää riittää pidempään. Onneksi on aina pikkukannuissa, 5 lt, aina reservivettä, niin eiköhän tässä nyt yksi päivä pärjätä.

Eipä edelleenkään ruuhkaa täällä. Viimeisen kuuden tunnin aikana nähty kaksi venettä sekä kuultiin saaren takaa yhden ääni.

Mutta niin se on ollut aikaisempina kesinäkin, elokuu kun alkaa, saaristossa on tilaa.

Kuitenkin tämähän se parasta aikaa on täällä olla.

Ja pitihän se lenkille lähteä.

Kiemurrellen kun kulkee, löytää kalliota, ettei ihan pöpelikössä tarvitse kulkea.

Kaipa noilla kivikasoilla jokin merkitys on. Näyttäis vähän paikallisten tekemiltä linjamerkeiltä?

Ilmansuunta noilla on luode.

Sitä en tiedä, kuinka hyvin sitten näkyvät, josko näkyviksi tarkoitettukaan?

Sen sijaan tuo virnuileva kivi on varmaankin tarkoitettu nähtäväksi.

Ihmeellisesti tuossa melkein sileällä kalliolla.

Yläilmoista tästäkin saa vähän erilaisen näkövinkkelin, että kannattaako tonne edes yrittää retkelle lähteä.

Vaikka kasvillisuus on pääosin matalaa, on parissa huntassa ihan oikeita puitakin.

Ei menty lähenpää tuttavuutta mäntyjen kanssa tekemään.

Täällä puiden suojissa hyökkäs heti itikat kimppuun. Pois ja äkkiä.

Kun saaressa on jonkin verran peuran papanoita, heräsi kysymys, josko peurat on saaneet noita kanervia joiltain alueilta kuivumaan?

Ja onko sammaleet kääntänyt joku lintu vai kaviosorkat ohikulkeissaan tuon saaneet aikaan?

Kaiken näköistä sitä ihminen pohtiikin.

Tuolla se lappo muutaman mailin päässä on.

Veneemme keulan vasemmalla puolella ovelan näköisiä kuvioita kalliossa.

Jokainen mielessään ja mielikuvituksessaan pohtikoon, mitä näkeekään.

Pieni videopläjäys:

Huomiseen.