Nuokot postaukseen lisäsin videon ja pari kuvaa, paikasta, jossa sukellusveneet tod näk olleet.

Olin jo jonkin aikaa haaveillut pääseväni tänne itärajan tuntumassa oleville saarille. Nyt on sitten kohteena Suuri-Pisi.

Kuva länsirannalta etelän suuntaan. Tulla niemenkärjessä on tuon yläpuoleinen kuva, ”vähän” zoomattuna.

Saarella on Kuningas Kustaa III:n monogrammi, joka on muisto matkasta Pietariin 14.7.1777. Hän meni tapaamaan keisarinna Katarina II:a. Tämä tarina ei kerro, mistä keskusteltiin, mutta eipä se olisi olennaistakaan tälle blogille.

Saaren pohjoiskärjessä on vanhan majakan perustukset vuodelta 1902.

Tuo pohjoiskärki on myöskin merkitty ankkurointipaikaksi, samoin kuin itäranta. Pohjoiskärjessä käytiin kurkkaamassa, mutta ei jääty sinne, koska mihin olisi voinyt kiinnittyä, oli liian matalaa rannassa tai liian jyrkkä kallio, meille. Purkkarilla siihen jyrkkään kohtaan olisi hyvin voinut mennä, mutta meillä keula liian matalalla. Itärannalla taas maininki velloi siihen malliin, ettei sängyllä olisi yöllä pysynyt. Varmaankin Pietariin menevien laivojen aaltoja?

Siispä tulimme tänne länsirannalle. Löysimme kuin tuurilla mielestämme ainoan paikan, johon voi kiinnyttyä.

Vaikka onkin kaksi kalliokiiloin liinaa kiinni kalliossa, laitoin koivuklapista yhden ylimääräisen. Viimekesänä sain kerran uimalla mennä veneeseen, kun molemmat kalliokiilat pettivät.

1940-luvulla saarta linnoitettiin kolmella kevyellä tykki-patterilla ja suojavalleilla.

15.8.1941 kohtalon koki seitsemän miehen tulenjohtoryhmä. Heidän kunniakseen on 1960-luvulla tehty muistoteksti.

Aavan meren kulkijat.

Ei osunut tiira ihan kokonaan kuvaan.

Paikastamme näkymää pohjoiseen.

Käytiin myös kiertämässä saari. Oli aika kuuma reissu. Hieno saari kaiken kaikkiaan.

Täällä länsipuolella saarta hämähäkit olivat polullemme tehneet pyydyksiään aika moneen paikkaan ja tietenkin näin ”tukkineet” tiemme. Me ei haluttu rikkoa niitä, vaan kiersimme ja näin jätettiin verkot rauhaan.

Tuosta ei ollutkaan enää pitkälti eteläkärkeen. Pientä yläpilveä onneksemme oli, mutta silti aika painostava keli.

Löydettiin jopa tykinjalikset, tai siis mitä niistä oli jäljellä. Muutama mutteri oli vielä paikoillaan, tosi ruostuneet paikoilleen.

Itäpuolella männyt olivat oikeesti täynnä siitepölyä. Videolla näkyy selvästi, kuinka pöllähtää, kun vähän heilauttaa oksaa. Kyllähän tuossa kuvassakin vähän pöllyää.

Vähän ennen pohjoispäätä, itäpuolella, on muutama hyvä paikka vaikka purkkarilla rantautua. Kalliossa on jopa muutama lenkki kiinnittymiseen. Syvä, hyvä ranta, joskin meille pikkuisen liian jyrkkä kallio. Nuoremmille ei tuota ongelmaa kipaista siitä ylös.

Hyttysille tässä saaressa on oiva paikka lisääntymiseen. Ja täällä pohjoisessa niitä oli sitten ihan riittävästi.

Onneksi oli pitkähihaiset paidat ja offia laitettuna tarvittaviin kohtiin.

Keittokatokseen oli koronasta laitettu varoituksen sana. Sama lappu oli myös muualla.

Infotaulussa on kerrottu hyvin Kunkun vierailusta saarella. Videolla luen koko tekstin. Lisäksi saa käsitysen, missä kohdin Sarza2 on versus tämä pohjoispää.

Majakan rauniollakin kipaisin, mutta sitä kallioon tehtyä Kunkun vaakunaa emme nähneet, emmekä jakseet etsiä tässä helteessä.

Tähän olimme ensin yrittämässä, mutta eipähän tultu. Tuossakin on muutama lenkki kalliossa kiinni, johon on sitten helppo köytensä kiinnittää.

Ja kuten näkyy, siitepölyä riittää. Lapsiperheillekin tämä kohde on hyvä, sillä esimerkiksi tässä on matala tuo ranta. Siinä on tenavien hyvä polskutella, kunhan tästä keltaisesta mössöstä päästään eroon ja ennen kuin taas toinen mössö valtaa lämpimät vedet, sinilevä.

todennäköisesti Huovarisaari tässä kuvassa. Juuri ja juuri vielä Suomen puolella.

Oiskohan jonkun kranaatin tekemä kuoppa. Näitä oli useampikin täällä eteläpuolella saarta.

En nyt enempi laita kuvia, katsokaa video, niin näkee miltei koko saaren joka kolkan.

Videon lataaminen täällä saaristossa on aika hidas ja tein myöskin liian ”ison”. 15 Giganen!

Ehkäpä huomiseen.