Oltiin vielä yksi yö Tammisaaressa, mutta eipä siellä tapahtunut mitään mainittavaa. Pizzalla käytiin Niskassa ja hyvät olivat eväät tälläkin kertaa. Tuuli alkoi tyyntyä ja vellominen satama-altaassakin väheni. Siitä rohkaistuneena seuraavana aamuna päätimme lähteä reissussa eteenpäin. Tuulen suunta oli nyt meille otollinen. Alkumatka Hankoon takaa päin ja siitä eteenpäin sivumyötäisesti.

Oli vähän outoa, kun joutui ”väistelemään” muuta liikennettä. Nämä purjeveneet olivat tulossa Hangosta aivan siinä eteläkärjen kohdalla. Ilmeisesti eivät olleet kilpailuun osallistuvia. Saattaapi olla, että heidän oli lähdettäväkin, koska Regatalle oli varattu suurin osa Hangon itäistä satamaa.

Jatkoimme väylää pitkin vielä viitisen mailia, mutta sitten poistuimme Tryhålskäretin eteläpuolelta väylältä oikaisten kohti Hiittistä.

Tässä loppupään ajamamme reitti. Olin etukäteen merkinnyt pisteitä joita pitkin oli sitten helpompi pysyä ajatellulla väylällä. Paikka paikoin aika kapeakin valitsemani ajoreitti, mutta pääsääntöisesti vettä reilusti yli kymmenen metriä.

Matkalla oli yhdellä luodolla kolmio merkki ja vähän pidemmällä, kuvassa numeron B 645 kohdalla samanlaiset kaksi eli linjatauluja. Kuva otettu heiluvasta, liikkuvasta veneestä, kaukaa ja siksi ”vähän” epätarkka.

Nämä ovat varmaankin viranomaisten omia väyliä ja siten myös merkittyjä. Loppumatka seurattiin merikaapelin linjaa. Siellä alimmillaan oli vettä nelisen metriä.

Ensin vaikutti, ettemme tuulen takia voineetkaan rantautua ajateltuun paikkaan. Kun kävimme etsiskelemässä toista paikkaa, tuuli tyyntyikin sen verran, että saatoimme rantautuakin siihen ensimmäiseen paikkaan.

Vesi on alueella tosi kirkasta. Ei ole levästä tietoakaan. Meri on kuitenkin yllättävänkin lämmin, 18 asteinen.

Tein pienen tutustumiskierroksen. Ensin vaikutti, ettei täällä kannata ollenkaan käpöstellä, liikaa heinikkoa ja sen myötä varma tapa saada punkkeja. Tämä niitty on suoraan etelään veneestämme.

Sen sijaan kun lähtikin länteen eli Hiittistä päin, olikin maasto ihan ok. Peurojen tekemiä polkuja ja niillä niiden tekemiä jätöksiä. Välillä vaan niiden tekemät polut häviävät varvikkoon, mutta kun on kuivaa maastoa, niin mikäs täällä on kävellessä.

Kävi jopa tukkakoskelo esittelemässä pesuettaan. Ei kylläkään kovin lähelle tullut. Muita pesueita ei näkynyt. Lokit ja tiirat kyllä pyörivät ahkerasti saaren rantaa ees taas.

Saaria täällä riittää ja rantautumispaikkojakin vaikka kuinka, riippuen tuulen suunnasta. Osa saarista vain on niin vaikeakulkuisia, jos lenkille halajaa. Tällä alueella yllättävänkin vähän mökkejä. Liekö maanomistajien haluttomuus myydä vai ostajien haluttomuus venematkaan?

Ensimmäisen illan maisemaa ”terassiltamme”.

Päätimme jäädä vielä toiseksikin yöksi tänne. Kävin uudelleen pienellä lenkillä. Madam kuittasi lenkkeilyn menemällä mereen. HRR HRR, aivan liian kylmää minulle.

Lenkkeilyn satoa – keloja täällä riittää.

Vähän näkyy Sarzan kattoa, kun oikein tarkasti katsoo. Tuohon kalliorantaan olisi hyvä kiinnittyä. Lähellä vasenta kärkeä on matalaa, mutta sitten onkin syvä ranta.

En viitsinyt kovin pitkälle mennä. Sainpahan edes vähän verytellä koipiani.

Iltapäivällä lähestyi vene hyvin määrätietoisesti, joten oletettavasti ovat ennenkin täällä käyneet. Saimme siis naapuriksi isohkon veneen. Suurin piirtein meidän ikäisiä ”nuorukaisia” 😉

Iltapalaksi tänään tein paistettuja banaaneja. Mansikkahillon kanssa menetteli 😉

Katsotaan mitä huominen tuo tullessaan.