Aamupalan jälkeen lähdettiin köröttelemään kohti Lappoa. Nyt ajettiin koko matka hissukseen ja ihailtiin maisemia.

Ei ollut tullessamme kauhea ruuhka satamassa.

Satamakonttorissa maksu suoritettiin ja kävimme tutustumassa kaupan tarjontaan.

Tarkistin vielä veden soveltuvuuttaa veneemme tankkiin, eli kestääkö säilytystä. Ei kuulemma kauhean kauan, vaikka puhdistulaitoksen läpi kulkeekin. Mutta ei kuitenkaan niin huonoa säilymään, kuin pelkkä kaivovesi.

Klo 13:00 pääsimme kylän museossa käymään.

Kaksi iloista nuorta miehenalkua kesätöissä toivotti tervetulot ja niin saatiitn tuulahdus saaristolaisten elämään. Ja yllätys 😉 suuri, kun veneitä oli museo täys.

Tuollaista pikkuvenettä en ole aikaisemmin nähnytkään. Reikiä porattu täyteen ja kansikin vielä umpinainen 😉 Ja sithän mä hogasin, se on sumppu. Ja viel perässä vedettävä.

Seinustat täynnä verkkoja tai vanhoja valokuvia. Jos rakennus sisältä olisi vielä vähän vanhempi, kenties tervalta tuoksahtava, olisi entisaikojen henki suorastaan ”hyökännyt” silmille.

Tuo lasilaatikossa oleva havainne-pienoismalli oli yksi parhaista, mitä kalastuksesta olen nähnyt.

Voisko paremmin enää maallikollekaan asian esittää.

Hyvin pidettyjä varastoja ja venevajoja ranta täynnä. Oikein perikuva saaristolaisesta vanhasta kylästä. Täällä on mm Suomen vanhin ja ensimmäinen ruotsinkielinen kyläkirjasto. Kansakoulu on tänne perustettu jo 1887 eli täällä on ymmärretty koulutuksen merkitys jo varhain.

Kun muinaiskulttuuria olimme tarpeeksemme tutkailleet, palattiin veneelle ja odottelemaan saunaan pääsyä. Miestenpuoli oli toiminnassa vain vanhassa saunassa, kun uudessa oli kiuas rikki. Tulee kuulemma torstaina uusi, mutta en aikonut sitä jäädä odottelemaan. Löylyt olivat hyvät ja tuli useampikin niistä nauttimaan.

Siinä tuli sitten pikkasen hieno pursi, oikea kaunotar.

Kun hientulo oli tasaantunut, alkoikin maha taas valittamaan, joten suuntasimme ravintola Galeasen’iin.

Molemmat valitsivat karitsanmaksaa, jotka aivan suussasulavan mahtavaa. Harvemmin saa tuollaista herkkua. Jälkkäriksi creme brulé, höystettynä coitruealla, vaude. Likööriä oli vain tippa, joten minäkin uskaltauduin syömään ja nauttimaan, nam.

Kyllä täällä kelpaa ruokailla.

Erittäin iso suositus tälle ravintolalle.

Ilta-aurinko houkutteli laittamaan lentokalustoni töihin, joten siitä nyt sitten tuloksia.

Aamupäivästä satamaan on tullut yllättävänkin paljon veneitä. En olisi uskonut moiseen.

Kun toinen sai purettua ja lastattua, olikin toisen vuoro tehdä samoin.

Tämä lauttojen vuorotiheys vähän yllättää, ainakin minut.

Saavat tullessaan aikaiseksi aallokkoa, vaikka hiljaa ajavatkin.

Nykii keulaköysiä aika ikävästi, mutta itepä tultiin tähän.

Pieni koostevideo satamasta ja ennenkaikkea museosta:

Huomiseen.