Kartan ja oppaiden tutkiskelun jälkeen, päätettiin lähteä ratikkaretkelle.

Mentiin tällasella perintesellä, vaikka olis ollut mahdollisuus uudempiikin. Tämä kiemuetelee upeita kapeita teitä pitkin, kun taas ne uudet suihkii valtaväylien vieressä.

Tunnelma kaikkine kolinoideen aika mahtava.

Kohde oli museu Natiocal de Arte Artiga, parin kilometrin päässä hoteliltamme.

Upeaan vanhaan taloon oli museo laitettu.

Ja taidetta, aarteita, oikeestaan kaikkee vanhaa talo väärällään.

Menas ihan hengästyttää välillä.

Oikeestaan ketään näitten upeiden töiden tekijöistä emme olleet ennen kuulleet.

 

Pieniä paikallisia tulevaisuuden taiteilojoita kuunteli vanhan rouvan kertomuksia korvat höröllään ja hiiren hiljaa, ahmien kaiken, mitä eläväinen kerrontatapa toikaan heidän kuuluvilleen.

 

Tässä erikoisuus; taulu maalattu n 1550 ja silmälasit ympärileikkaajalla päässä. Empä muista nähneeni missään vanhemmissa tauluissa, että jollain olisi lasit olleet päässä, siis silmillä.

ASitten oli sklumeluuria, jos jonniin moista.

Eipä harrasteta nykyään enää noin pikkutarkkaa käden taitoa, oikeestaan missään.

Tässäkin intarsiatyössä on niin tarkkaa, saman kuvion toistoa, että ihmetellen vaan. Oon meinaan itekin muutaman pikkutyön tuolla teknìikalla tehnyt, että tiegän, kuin vaikeaa on.

Siinä puolen millin heitto on käsittämättömän iso.

Tuolta suunnistimme ns kauppahallille. Näitähän vastaavia on joka puolella maailmaa.

Ravintoloita kiersi hallin joka seinustalla, joista sai mieleisensä valita. Tiskiltä tilaamaan ja piipparin kanssa etsimään istumapaikka, mieluiten aika läheltä tilauspaikkaa.

Piippari tärisi ja metelöi, kun ruuat olivat noudettavissa tiskiltä.

 

Tilasin päivän kalan, joka oli todella hyvä. Tuli Mestaritallin siika mieleen. Madam söi hampurilaisen,  joka sekin erinomainen.

 

Paikallinen kuivatun kinkun leikkuukone.

Pikkusen hieno vempain.

Hallilta käveltiin takaisin ihaillen taloja ja pikkuputiikkeja.

Tämä kaupunki on todella mäkinen. Nyppylää nyppylän perään. Paitsi ihan joen varressa on tasaisempaa.

Korkkipuuta täällä kasvaa aika paljon, joten siihen liittyen, löytyy mitä uskomattomimpia korkkitöitä, hatusta kenkiin ja naisten laukkuihin.

 

Aikamme taaperrettua, olikin päivän paakkelsin vuoro.

 

Ei ole hinnankiroissa tämmöinen satsi. Kaksi paakelsia, kahvi ja limu, 5,50 € ja Portviinilasillinen 3,60 €.

Toki, esim eilen iltaiset yli tuplasti kalliimmat keskellä ”ramblaa”.

Pienen huilin jälkeen illalliselle. Paikka löytyi vahingossa, aika läheltä hotelliamme.

Todella viihtyisä, ystävällisella henkilökunnalla varustettu ruokapaikka. Ja suht edullinenkin.

Minun hampurilainen sekä Madamen ”risotto”, olivat todella hyvät. Jos päivän kala jätetään pois, parhaat ateriat tällä reissulla.

 

Nìin se on tämäkin päivä vietetty, noin 10 000 askelta ja melkein 7 km kävelyä, plus seisoskelut taideteosten edessä ( melkeen 3 tuntia) .