Läksimme jopa ilman aamupalaa liikenteeseen, ajatuksena välttää iltapäivälle ennustettu kovempi tuuli.

Loppuvaiheessa lähestyessämme Hanko itäistä, alkoi kuitenkin yllättäen tuuli voimistua, ollen sitä ennen 8-9 m/s. Satamaan päästessämme puuskat olivat 12-14 m/s, joten asetti pieniä haasteita rantautumiselle. Se onnistui kuitenkin lähes kympin suorituksena.

Laitoin Arille viestiä saapumisestamme ja vasta sen jälkeen läksimme maksamaan toimistoon yhden yön satamamaksua.

Sitten kimpassa Paulan ja Arin kanssa todettiin, että niin se vuosi on taas vierähtänyt.

Rupateltiin kuulumiset, pari tuntia siinä taisi vierähtää. Kyllä se on mukava nähdä näitä 70-luvun kavereita. Eipä meitä enää monta ole hengissäkään, siis sen ajan Soukkalaisia.

Neljän maissa saunomaan. Teki todella hyvää, varsinkin mun kipeälle selälle. Sen sain kipeytymään, kun joduin lisäämään öljyä trimmimoottorin säiliöön. Olin unohtanut keväällä tehdä lisäyksen, joten siitä sai nyt selkäni kärsiä. Nyt tänään sai todellakin huomata trimmilevyjen tarpeellisuuden, kun tänne ajettiin. Sivuvastaista aaltoa pahimmillaan puolentoista metrin verran. Trimmilevyillä saa keulan ”väkisin” painettua alas päin, jolloin kelula ottaa vastaan aallot eikä pohja.

Upea K-24 vene vierellämme.

Tätä venettä tehdään vieläkin käsityönä, käsittääkseni jossain Ahvenanmaalla.

Tuuli painaa aika navakasti pikkaisen sivuun, mutta sille ei nyt voi mitään.

Saunassa seurailin, kuinka netissäkin mainostettua paikalleen ohjaus toimii.

Se ei nimittäin meidän tullessa toiminut. Selittivät, että kun toinen tulee töihin vasta klo 12:00, jolloin voivat vasta aloittaa opastukset. Ei se tunnin seurailun aikanaankaan toiminut. Kummatkin ohjauskumiveneet laiturissa ja havaintojeni mukaan lähti toinen niistä ”töihin” vasta kun viisi venettä oli jo tullut eri puolille satamaa ja ilmeisesti ihan itse etsineet paikkansa? Voihan se olla, että ovat soittaneet etukäteen, mihin voi parkkeerata, mutta ”vähän” epäilen soittamisia, koska muutaman pyörähdyksen tekivät ennen kuin menivät ”pilttuseensa”.

Tämä nyt vain minun mielipiteeni, mutta kun vastaavaa olen seuraillut muissa satamissa, missä tämä palvelu on, toiminta on ihan erilaista. Voihan se olla, että vähän on vielä opettelua, mutta silloin ei pitäisi netissä mainostaa. Toisessa paikkaa kylläkin sitten sanotaan, että tarvittaessa avustetaan? Miksi ihmeessä sitä ei tehdä kaikille, kuten muualla???? Palvelua, palvelua.

Aika iso purjelaiva saapui satamaan. Saapi ihailla kipparin ammattitaitoa, miten hienosti sai voimakkaassa sivutuulessa laivansa kiinnitettyä laituriin. Laituri on tuulen yläpuolella, joka lisää haastetta sitten ihan pikkuisen.

Ari ja Paula olivat kehuneet ravintola Bryggania, siinä huoltoaseman vieressä.

Toden totta, ei tarvinnut katua.

Kuten Ari sanoi, jäiköhän mereen enää yhtää katkarapua, sen verran paljon on tässäkin skagenissa.

Eikä oltu sieniä säästelty soosissa. Paahdettu leipä oli jotain isommasta leikattu, kun yksi viipale ei lautaselle mahtunut.

Taisi vaihtua meillä iltaravintola seuraavallakin kerralla tänne.

Oli jonkun taiteilijan töitä myynnissä, jotka sopivat hienosti paikan imagoon.

Ihannoinut aina hyvällä maulla sisustettuja tiloja. Minusta kun ei sellaiseksi suunnittelijaksi ole.

Kiva pikku yksityiskohta oli ”räsymatto”pöytäliinat.

Tuon kallion taakse kiinnitettiin 70-luvulla purkkarimme, kun ei haluttu satamamaksua maksaa.

Onneksi tänä päivänä ei ihan noin paljon sniiduilla.

Taitavat olla jotakin vanhoja verkkovajoja kalliosaaressa, aivan aallonmurtajan edessä itään päin.

Ja on siinä mastoja.

Aika jännä ilmiö. Erikokoiset veneet, mutta mastot lähes yhtä kaukana laiturista. Tai ainakin siltä näyttää tästä kuvakulmasta.

Huomiseen.