Laiturilla oli liikettä pitkin iltaa ja tais olla vähän aamuyölläkin. Ei kuitenkaan häirinnyt uniani.

Aamulla alkoi sitten ensin tuulemaan reippaammin, 10 m/s molemmin puolin. Puuskissa sitten reippaammin. Puoli kymmeneltä alkoi vesisade. Ensin hissukseen ja hetken päästä ihan vaakana.

Päätettiin jäädä odottelemaan sateen loppumista ja tyyntymistä. Ennusteet kertoilevat, että yhden jälkeen loppuisi, viimeistään kolmen aikoihin. Olisi tarkoitus siirtyä Kotkaan, ruokavarat kun uhkaavasti alkavat ehtyä.

Vähän ennen yhtätoista lähti meidän perässä ollut vene ja hetken päästä Commondore. Purkkari oli jo poistunut ennen kuin herättiin. Fiskari jäi vielä meidän kaveriksi.

Rohkaisimme mielemme ja irtauduimme jo heti kahdentoista jälkeen sateen tauottua.

Periaatteessa Lehmäsaaresta on melkeimpä suora linja Sapokkaan, Kotkaan, ja vain loppuosassa matkaa pääsee aallot vyörymään Varissaaren molemmilta puolilta Rankista asti.

Oli siis puolisen mailia pientä myötäistä kuoppaa, suurimmat varmaankin vähän yli metrisiä. Vanha Rouva ottaa tuollaiset arvolleen sopivalla nyökyttelyllä vaudin ollessa 20-22 solmua.

Vierasvenelaiturissa ei ollut kuin kuusi venettä, joten saatiin valita aika monesta paikasta, mihin Sarza laitetaan.

Vaikka paikassa onkin aisat, en suosittele niillä kävelyä.

Kun takaköyttä yritin kiinnittää renkaaseen, oli aika liki, ettei mennyt uintihommiksi. Aisa alkoi vispaamaan rajusti, joten piti oikeen polvilleen mennä tuohon kapealla lankulle. Madam oli jo varma, että nyt ukko ui.

Juuri kun saatiin vene kiinnitettyä, alkoi sade. Ajoitus oli siis kohillaan tänne tulossa.

Sateen tauottua köpöttelimme satamakonttorille, joka toimii Cafe Laiturin tiloissa.

Otimme suorilta kaksi yöpymistä.

Saunan varasimme alkuillaksi, jotta päästään illalla syömään ravinteliin. Varasin saman tien pöydän ravintola Cantiinista klo 19:00. Ajattelimme, että kun on lauantai, voipi olla ruuhkaa.

Illemmalla sitten lisää päivityksiä ja mahdollisesti Lehmäsaaren videokooste.

Saunan jälkeen lähdettiin syömään.

Matkalla oli melkein joka talon pihoilla syreenejä, jotka kukissaan tuoksuivat aika voimakkaasti.

Olemme joka kerta täällä käydessä käyneet täällä ja ei tälläkään kertaa tarvinnut pettyä.

Täällä oli Coronarajoitus toteutettu niin, että joka toiseen pöytään oli laitettu kyltti: ethän istu tähän.

Loput pöydät olikin sitten täynnä, joten onneksi varasimme pöydän.

Alkuun perinteisesti etanat ja päät menivät osittain vaihtoon. Olikin metsäsienikastike ja siitä tehty keitto loppunut, joten minun possuannokseen vaihdoin kastikkeeksi aurajuuston, ja Madam vaihtoi keiton vuohenjuustosalaattiin.

Hyviä ellei erinomaisia molemmat. Minä passasin jälkkärin ja tyydyin kahviin, Mutta Madan otti Parfait’in, marjajäädykkeen kinuskikastikkeella ja kermavaahdolla.

Sekin erittäin maukas, maistoin.

Takaisin tultuamme, meri näytti vaihteeksi parhaat puolensa.

Huomiseen.