Päätettiin lähteä melkeinpä heti aamutuimaan, siis Bulevardin jälkeen.

Olin eilen illalla katsonut pariakin saarta ”sillä”silmällä, mutta se ensimmäinen ei sopinut tälle tuulelle.

Siispä saari enempi pohjoiseen ja jo tärppäs.

Rannassa on Metsähallituksen kyltti, jossa kerrotaan tämänkin kuuluvat Saaristomeren kansallispuistoon.

Tähän voi sitten tulla ihan isollakin kipolla. Ja tuolla kärjen pohjoispuolella on lisää hyviä paikkoja, mutta nyt sinne kävi ikävästi tuuli.

Ei tämäkään olisi itätuulella hyvä paikka, mutta nyt tuulee lounaasta.

Kun saatiin vene kiinni , lähdettiin reippailemaan. Olihan eilinen mennytkin ihan istumiseksi.

Vaikka saari on karu, löytyy kuitenkin muutamia kukkia suojaisista kivien koloista.

Niitä harvoja veneitä, jotka menee länteen. Kyllä pääilmansuunta melkein kaikilla on nyt itä.

Oli kuulemma paljon lähtenyt tänään veneitä Utöstä.

Vasten aurinkoa kun ottaa kuvan, menee ”valkoiseksi”.

Ainakaan täältä idästä päin ei hirveästi tule uusia, mutta enhän näe esimerkiksi Jumoon, jossa voi olla aika paljon lähtijöitä. Puhumattakaan niistä, jotka tulevat Ahvenanmaan saaristosta.

Maasto on aika haastavaa kulkea. Saapi kierrellä kiviä ja rakka-alueita oikein tosissaan. Lisäksi nuo matalat katajat kätkevät hyvin maata viistäviin oksistoihinsa yllättäviäkin monttuja. Kun nämä osaa ottaa huimioon, se tekee ihan hyvää.

Ja sitten yläilmoihin.

Ja sitten koko saaresta ja ruuhkaisesta väylästä ; – )

Ovatko oikeesti kaikki satamissa? vai mihin hävinneet on veneet.

Karu on saari. Onko ne syysmyrskyt vai jääkausi, joka pyyhkinyt saarten yli. Osa näistä saarista on kylläkin ”noussut” merestä vasta reilusti jääkauden jälkeen ja keränneet kaikki maaliman kivet matkalla pinnalle ; – )

Se, että vesi on täällä kirkasta, auttaa ilmakuvauksessa myöskin polarisoiva suodatin, jolloin matalikot ja kivet näkyvät hyvin. Tällä tavalla välillä etsin toista, parempaa ankkurointipaikkaa joko samasta tai viereisestä saaresta.

Ja leppoista katselua upean musiikin saattelemana:

Ilalla otin vielä muutaman näpsyn.

Yllättävän vähän on täällä ulkosaaristossa poikueita.

Ehkäpä liiankin karua?

Ja viimeisenä aurinkoa, tai mitä siitä säteestä nyt on jäljellä.

Unohdin eiliseen postaukseen laittaa erot uuden ja vanhan VolvoPentan ilmanputsarista.

Eilen vaihdoin.

Huomiseen.