Aamupäivän aikana alkoi harvennus käydä satamassa. Yksi jos toinenkin teki lähtöä. Tuuli oli yltynyt.

Yhdellä venellä oli pois lähtiessä vähän ohjelmaa. Ajautui toisen veneen poijuun ja hässäkkä oli valmis. Pienen taistelun jälkeen sai itsensä irti, mutta peruuttaessaan taisi potkuri osua poijun ketjuun. Ainakin äänestä päätellen.

Tuuli oli todella puuskaista. Siksi tämäkin pääsi tapahtumaan.

Huusin kipparille, että tarkistaa tilanteen kun pääsee kotisatamaansa. Ellei huomaa jo ajossa ravistusta, niin tietää jo siitä.

Läksin pienelle lenkille.

Saaren pohjoiskärjessä joutsen perhe oli menossa taas luodolle sukimaan sulkiaan.

Lähellä, missä rantakäärme eilen luikerteli koloonsa, oli joko se tai kaverinsa luonut nahkansa. Tämä oli kyllä aika ison käärmeen nahka. 70-80 senttinen.

Ensin oli suunnitelmassa lähteä Stora Brändöhön. Odottaisimme iltapäivään, että siellä viikonlopun viettäjät lähtisivät pois. Mutta entäpä jos ei olekaan lähteneet, eikä tilaa olekaan. Lähellä ei ole toista tälle tuulelle suojaisaa saarta. Siispä päätimme jäädä tänne, mutta eri paikkaan.

Lähdimme tutkimaan saaren pikkulaituria. Siitä kun on vuosia, kun siellä ollaan käyty. Ajatuksen mahdollisesti siirtyä sinne, koska puuskainen tuuli jatkuu koko päivän ja seuraavan yön. Pääsisi tuulen suojaan.

Laituri on hyvässä kunnossa, joten sinne.

Kiersimme vähän eri kautta takaisin veneelle.

Metsässä on paljon jälkiä asutuksesta.

Kalastajatilan aikakausi ja varhaiset rakennukset

Ennen sotia Stora Svartö oli asuttu saari, jossa harjoitettiin aktiivista saaristolaiselämää. []

• Varakas kalastajatila: Saarella asui pitkään tunnettu ja vauras kalastajasuku. Saaren asukkaat olivat edistyksellisiä; vuonna 1911 Stora Svartöhön hankittiin koko Porkkalan ensimmäinen moottorikäyttöinen kalastusvene. []
• Alkuperäiset talot: Kalastajaperheellä oli saarella oma asuinrakennus, talousrakennuksia, verkkovajoja sekä kalankäsittelytiloja. Suuri osa näistä vanhoista puurakennuksista kuitenkin hävisi tai kärsi vaurioita myöhempien sotilasvaiheiden aikana.

Rakennusten jäänteet: Saaren maastossa on edelleen havaittavissa neuvostosotilaiden rakentamien majoitustilojen, varastojen tai puolustusrakennelmien betoni- ja kivijalkapohjia. Kun alue palautettiin Suomelle vuonna 1956, suurin osa saaristotiloista oli raunioina tai pahoin laiminlyötyjä.

Niinpä siirsimme Sarzan pikkulaituriin. Tässä on melkein tyyntä, kun taas muualla tuuli todella puuskaisesti.

Yritin ottaa kuvan merimetsista, mutta kerkesi sukeltamaan. Oli ihan lähellä veneemme perässä.

Täälläkin on grillikatos. Se takaosassa on tällainen ”taukotupa” Täällähän voi vaikka yöpyä, jos on makuupussi mukana. Ihan on siistissä kunnossa eikä haissut homeelle.

Rahastajakin kävi paikalla, joten ei auttanut kuin kaivaa kuvetta. Oli tuonne isoon laituriinkin tullut uusia veneitä.

Seuraavaan kertaan.