Yöllä heräsin muutamaan äkkinäiseen nykäisyyn. Merellä oli alkanut tuulla ihan tosissaan. Merisää kertoi, että oli noin 1.5 metriset aallot. Kun aamulla kävin vielä kuvaamassa. Oli vieläkin vähän yli metrisiä.

Ei olisi kiva tuonne nyt Sarzalla lähteä.

Vaikka tuuli olikin jo pikkaisen hellittänyt, heilui vene vieläkin aika paljon. Vaikka kuinka on iso, hieno aallonmurtaja, pääsee satama-altaan vesi nousemaan ja laskemaan yllättävänkin voimakkaasti. Nyt tuuli tuli kaakosta. Kuinka sitten jos pääsee puhaltamaan suoraan idästä. Jotkut ovatkin kertoilleet altaan omgelmasta tähän pumpaamisilmiöön.

Tässä kaikki yöpyneet veneet. Tuli aika monta kuitenkin kun aluksi oli vain yksi meidän lisäksi tässä laiturissa.

Aamupalan jälkeen lähdimme saarikierrokselle. Museo ei ollut nyt auki. Taitavat aukaista vasta Juhannukseksi.

Entisajan rekvisiittaa.

Tämä upea talo olisi myynnissä. Iso hyvin hoidettu piha.

Pihan toisella puolella pitkänomainen ”aittarakennus”. Vuokraavat tästä huoneita. Nytkin näytti kaikki huoneet olevan varattuja, kun ovissa oli nimilaput. Ei kun ostamaan ja tekemään businesta 😉

Puolessa välissä Cafe Mustikkaan menessä on saaren hautausmaa. Tietääkseni täällä ei ole kirkkoa. Eikä taida olla edes kappelia.

Puolukka näyttää kukkivan todella hyvin. Mutta samaa ei voi sanoa mustikasta. Ei näkynyt juuri ollenkaan mustikan alkuja. Ja mustikan varpuja täällä on ja paljon. Tällaisessa hiekkaiseesa, mäntyvaltaisessa maastossa mustikat viihtyvä.

Erikoista tässä saaressa on sekin, että koko saarella ei ole näkyvissä kalliota. Pelkkää hiekkaa ja kiviä. Taitaa tässä ominaisuudessa olla ainutlaatuinen saari täällä päin. Ja miks ei muuallakin, kun ottaa huomioon saaren koon.

Kivillä oli kokoa.

Kun lähestyy kylältä tänne Cafe Mustikkaa, tulee ensin vastaan teltta-alue. Nyt näkyi olevan yksi urhoollinen telttailija.

Mökkejä olisi vuokrattavissa liki kymmenen. Ja kaikki siistejä.

Talon emäntä leipoo itse kaikki tarjottavat. Ja kyllä, hyviä ovat.

Tässä meidän ostokset. Minulla sama, mutta kahvi oli kyytipoikana.

Pihalla oli joku ”seppä” tehnyt upeita töitä puusta. Niitä oli paljon.

Rannassa on tuplasauna. Ja aika iso vilpola.

Takaisin tultaessa kylälle, näimme tutun tienviitan. Asummehan saman nimisellä kadulla.

Veneelle saavuttuamme, odottelimme vielä tovin, josko tuuli vähän tyyntyisi.

Vähän vaille kolme sitten lähdimme.

Keli oli inhoittava ajaa. Vanha maininki tuli etelän suunnalta ja uusi aalto idästä. Onneksi ei sentään suoraan vastaista tarvinnut ajaa.

Jouduin kuitenkin tiputtamaan muutaman solmun meidän normaalista matkavauhdista, ettei jysähtäisi mainingin pohjalle kovaa. Nyt Sarza nyökkäili aika rauhallisesti, välillä vähän kallistellen sivulta tai takaviistosta tulevien maininkien vuoksi.

Ajomatkaa tänne Bockhamniin tuli 25 merimailia ja aikaa kului tunti kaksikymmentä minuuttia. Ihan jees ajatellen keliä.

Alkuperäinen ajatus oli mennä ihan eri saareen, mutta kun loppumatkasta alkoi sataa, jouduin muuttamaan suunnitelmaa. Liukkaalle kalliolle ei oiken ole turvallista rantautua.

Joku oli ominut toisen puolen laiturista itselleen. Siellä on kuitenkin neljä poijua????

Me olisimme kuitenkin tulleet tälle puolelle, koska on vähän suojaisempi. Oikeestaan tähän kohtaa ei isolla purkkarilla pääsekään, kun syväyttä ei ole kuin 1.7 metriä.

Kävin kokeilemassa lippaa, ja kyllä olivat ahvenet ahnaalla päällä. Vahinko vain, että pieniä olivat. Tämäkään tuskin kymmentä senttiä 😉

Ilta tyyntyi ainakin tässä laguunissa täysin.

Seuraavaan tarinaan.