Kun kelit ovat mitä ovat, eli hellettä piisaa, lähdettiin julkisivuremppaa karkuun saareen. Talomme on huputettu ja tuntuu että siellä ei vaihdu ilma yhtään. Täällä saaressa vaihtuu, varsinkin jos menee ulkosaaren puolelle.

Tlimme perjantaina jo hyvissä ajoin ja silti oli jo muutama vene saaressa.

Illaksi ja yöksi tuli vielä lisää veneitä. Osa porukasta käynyt jo iät ja jat tässä saaressa mutta on näitä uusveneilijöitäkin, onneksi.

Varsinkin lauantaina ja sunnuntaina kävi tosi paljon Skipper-veneitä. Eli venevuokraus kukoistaa, joka sekin on hyvä juttu.

Huoltohan tähänkin saareen toimii hienosti, on puita, kuivia koivuklapeja, uudistetut wc:t ja roskikset eivät pullota kasseja.

Kyllä Espoo pitää hyvää huolta saaristaan.

Kohta hemmottelee luotokin, eli mustikkaa tulee jonkun verran.

Mutta eniten keskityin luonnon ihmeitä kuvaamaan.

Vartin pehmittelyn jälkeen sai kuin saikin nieltyä kalan. Nämä ovat varsin hyviä kalan pyytäjiä. Vähän väliä oli jolloin näistä kala suussaan.

Mutta mutta. Joutuivat itsekin syötäviksi. Merilokki pahis oli asialla.

Kymmenestä poikasesta laskujemme mukaan on kahdeksa jäljellä ja aikajana perjantai-maanantai.

Kyllä luonto on raaka. Leivätä pitää tapella, jos meinaa hengissä pysyä.

Kun leipäpala oli hetken aikaa ollut vedessä, eipä saanutkaan kokonaisena mukaansa.

Siitä sitten tulikin melkoinen sota. Osa pysyi kasassa, joten yksi vei kaiken.

Illan hämy on täällä mielestäni todella upeaa katseltavaa.

Enempää tapahtumia ei ollut, joten seuraavaan kertaan.