Veneemme talvisäilyspaikka, Suomenojalla, on aika pölyinen paikka. Aikaisempina vuosina pesin veneen päältä ja sisältä siellä, vaan en enää, muuta kuin ulkoa, ja silloinkin vain kyljet.

Siispä, nyt omalla laituripaikallaan ollessaan, aloitin kelin viileydestä johtuen lattioiden pesun.

Veneshampoolla hiersin, niin sienellä kuin juuriharjalla ja hetken muhittuaan, vesisuihkulla pesuaineet pois.

Nämä ”laatat” ovat tankkien päällä ja siis eniten päältäkuljettuna.

Nyt pari kesää siinä olleena, hyvin ovat itseliimatut Eva-tekit kiinni pysyneet tehtaan liimoilla.

Oljytahrat sitten kuivuttuaan hankasin asetonilla ja/tai pienkonebensalla pois.

Siinä palaset kiltisti odottivat seuraavaan päivään, jolloin vasta pääsin avotilaa jynssäämään.

Kentältä kulkeutuu ”järjetön” määrä nokea, kiitos hiilivoimalan, jalkojen ja tuulen mukana joka paikkaan.

Ja tuuletus talvipressujen päädyistä kuljettaa sitä myös ihan kiitettävästi, varsinkin tähän konetilan päälle.

Tässähän on itsetyhjentyvä tämä avotila. Nyt kävi niin, että kun aikani olin suihkutellut vettä, huomasin, että toinen laatikko oli täys vettä. Olin rassannut ne auki pari vuotta sitten, ja kirosin jo mielessäni tulevaa hommaa. Se on meinaan fittimäinen purettava.

Hetken tutkailtuani huomasinkin, että sulkuhana oli mennyt tältä puolelta kiinni. Siispä hana auki ja lorina alkoin kuulua. Huh helpotusta.

Näissä molemmissa poistoputkissa on sulut, koska sijaitsevat aika lähellä veden pintaa, vain n 30 cm.

Kun homma oli viimein hoidettu, asettelin muutenkin tavaroita paikoilleen ja vein melkein jätesäkillisen kamaa roskiin. Raa’alla kädellä vaan.

Kannen sain myös pestyä, mutta vahaukseen ei kelit suosineet, joten se homma jää hamaan tulevaisuuteen. Se kansi oli harmaan musta noesta.

Nyt voi sitten alkaa tuomaan kesää varten tavaroita sisään.

Tässä pieni otos Svinön kanavan läpiajosta.

Seuraavaan kertaan.