Päästiin viimeinkin pitkästä aikaa lähtemään merelle. Tällä kertaa valittiin ihan lähisaari, Kaparen. Keli oli tosi lämmin ja yllätys, niin oli merivesikin, 21 astetta.
Kävijöitä oli jokaisena päivänä, lähinnä pienemmillä veneillä. Kävivät paistattelemassa niin itseään kuin kenties makkaroitaan, niin no, ehkäpä sama asia 😉
Ympäröivä luonto ja sen elämä oli kiinnostuksen kohteena tälläkin reissulla.
Joutsenten sukiessa, irtoaa välillä tällaisia pienempiä sulkia, jotka sitten lipuivat Sarzan ohi.
Nuori Joutsen pari ei nyt kerennyt edes sukimaan, kun harjoittelivat tulevia häätanssejaan.
Tätä tanssia ja pyörähtelyä jatkui todella pitkään.
Oli pienimmilläkin vesilinnuilla ohjelmaa. Tukkasotkan poikaset olivat kovia kalastajia.
Sitähän en tiedä, kuinka monta yritystä vaatii saada edes yksi pikkukala kiinni, mutta jotenkin vaikutti, että koko ajan oli jollain suu täysi syötävää.
Näitä ”perheitä” oli useampikin saaren ympäristössä.
Jotenkin tällaisten tuijotteluun ei vain kyllästy koskaan.
Ihmettelin välillä pörinää ulkomeren puolella, kunnes kävin kurkkamassa ja onnekseni, kamera mukana. Siellä oli harjoitukset menossa. Laskivat kopterista liikkuvaan veneeseen miehen ja kyllä, onnistui se. Jatkoivat näitä treenejä tosi pitkään, eli, aika kauan saa tuommoinen kopteri ilmassa hääriä tankkaamatta.
Parina päivänä pyöri useamman tunnin kalat aivan veneemme ympärillä. Koitin virvelillä vähän härnätä pikkulipalla, mutta isommat eivät tarttuneet. Pienet kävivät kyllä kokeilemassa, mutta ne isommat, arviolta 3-400 grammaset eivät olleet kiinostuneet mun vieheistä. Sitten ajattelin, että vähän ennen auringon laskua olisivät syönnillään, niin eipä näkynyt kuin salakoita. Ei ahvenen ahventa.
Ensimmäisenä päivänä ei tuullut oikeestaan lainkaan. Onneksemme tilanne muuttui seuraavana päivänä.
Jos tuolta idän puolelta ei olisi yhtään tuullut, olisi ollut todella tukalat oltavat. Lämpöä päivällä yli 30 astetta. Ei ole meitä pohjolan ihmisiä tehty näille helteille. Sais jäädä sinne 25 asteen hujakoille.
Saatiin tuutjakin viereemme, kun Pirjo saapui.
Alun perin tämä Seiskari myytiin Finmar Family-nimellä, mutta telakan mentyä konkurssiin, nimi vaihtui.
Ollan oltu aika usein heidän kanssaan samassa satamassa matkoillamme.
Stora Härrö vähän tulee parhaan auringon laskun eteen, mutta ei ole tämäkään huono.
Seuraavaan kertaan.
Merellä ja muuallakin 