Aamupäivä otettiin rauhallisesti, sillä olimme varanneet iltapäiväksi ohjelmaa.

Kalleudesta ?, joka ei edes ollut kallis, huolimatta, ostettiin opastettu matka My Son temppelikiertueelle. Kun lähdetään iltapäiväreissulle, näemme myös jonkinlaisen auringonlaskun, esitteen mukaan. Tai ainakin päästään jokiristeilylle.

Pikkubussi tuli hakemaan yhden maissa hotellilta ja noukimme muutamia muitakin aiheesta kiinnostuneita vielä kaupungista. Melkein tunnin ajomatka ja bussi piti jättää isolle parkkialueelle.

Siitä jatkettiin sähköautolla, melkein kuin jatkettu golf-auto, matkaa ylös, viidakon halki tehdyllä tiellä.

Hyvin ovat saaneet rakennettua tämän siirtymän sekä isot rakennelmat parkkialueelle.

Vaikka ympäristö onkin viidakon kaltaista, on se kuitenkin aika haavoittuvaista tällaisen massaturismin aikoina.

Mỹ Sơnin rakennukset rakennettiin 300- ja 1100-lukujen välisenä aikana. Rakennukset kuuluvat Unescon maailmanperintöluetteloon vuodesta 1999.

Valitettavasti Jenkit tuhosivat suurimman osan tästä upeasta paikasta.

Kävelyteitä oli myöskin ansiokkaasti tehty, ettemme oli kulkeneet missä sattuu.

Ja kun ollaan viidakon laitamilla, mistä sitä tietää minkälaisia örkkejä, matelijoita, täällä luikertelee. On ne ainakin pikkuisen helpompi havaita tällaisella ”tiellä”.

Nuo taustalla näkyvät rakennukset ovat uustuotantoa, esiintymis- sekä ravintolapalveluita varten tehtyjä.

Koko tämä aluehan sijaitsee vuoristossa.

Voi vain kuvitella, kun tätä aluetta on rakennettu, kuinka paljon hikeä ja kyyneleitä onkaan vuodatettu, ennen kuin se on saatu valmiiksi.

Ja nyt vuodatetaan uudelleen, että saataisiin entisöityä.

S..tanan jenkit.

Opas kertoi, että ongelmaksi restaurointityössä oli tullut tiilien uudelleen liimaus. Edes nykylaboratoriot eivät ole pystyneet tuottamaan samoilla ominaisuuksilla olevaa liimaa/laastia, joita on tuolloin käytetty.

Ilmeisesti nämä viidakon kosteat sääolot saavat tavallisen laastin irtoamaan ajan saatossa? Ei ole kuulemma kestäneet, kuin muutaman vuoden.

Ja voihan se olla, että talvisaikaan täällä vuoristossa saattaapi olla kylmäkin.

Joka tapausessa, homma on valtaisa, liimattiin kivet sitten millä hyvänsä.

Syy, miksi jenkit pommittivat aluetta, oli luulo sissien pitävän täällä sodan johdon tukikohtaansa. Lisäksi viidakko on tuhonnut osan rakennuksista jo ennen pommituksia. Alue oli nimittäin osittain ”unohtunut” ja siksi jäänyt autioksi, kun valta oli ammoisina aikoina vaihtunut.

Jos aihe kiinnostaa tarkemmin, suosittelen googlettamaan, sillä minun on turha kopioida muiden kirjoittamia juttuja.

Tämä video mielestäni näyttää kaikkein parhaiten rainiot.

Nähtiinpä sitten kierroksen loppuvaiheessa myöskin esityksiä, joita myöskin kuvasin.

Samalla saatiin pieni juomatauko, olihan jälleen kerran lämmin päivä, +32-34 astetta.

Alas alueelta taas sähköisellä ajoneuvolla ja siitä eteen päin pikkubussillamme.

Nyt ajettiin sitten ”epämääräiseen” paikkaan, missä vene odotti jokiristeilyä varten.

Saatiin pienet sämpylät ja juotavaa, jotka kuuluivat hintaan.

Tämäkään risteily ei mennyt hukkaan. Oli jos jonkinlaista nähtävää. Ja näyttäähän kaikki vähän erilaiselta joelta/vesiltä katsottuna.

Aika moinen homma oli kaivella nuo vanhat videot ja editoida sitten edes jonkinlaiset, julkaisukelpoiset pätkät.

Jos tuolla päin liikutte, on tämä My Son ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.

En osaa mitenkään kuvailla tämän todellista ihmeellisyyttä.

Paras päivä tähän asti tällä reissulla.