Ilmakuvassa näkee hyvin, mihin voi rantautua. Veneen oikealla puolella alkaa tosi matala, mutta vasemmalla puolella vettä vaikka purkkarille.

Hyvin nukutun yön jälkeen oli hyvä lähteä pienelle lenkille. Onneksi kummallakin selkä sen verran huonossa hapessa, ettei tarvinnut kyykkiä puolukoiden perässä. Olisi ollut runsaasti.

Jossain vaiheessa polku hävisi ja vastaan tuli saniaismetsä.

Tuon jälkeen hyppäsi yksi metsäkauris tai vastaava pienestä painanteesta ylös ja karkuun. En kerennyt kuvaa edes saada, vauhdikas kun oli.

en tiedä, kuka kumma on tänne ison renkaan roudannut. On siinä ollut hommaa.

Tämä mänty ei ole oikein osannut päättää, mihin suuntaan lähtee kasvamaan. Olisi varmaan kannattanut katsoa viereistä kaveri. Se ainakin kasvaa totuttuun tapaan suoraan ylöspäin.

Harvoin saa korennosta näin läheltä ottaa kuvaa. Iphone 16.

Tässä ilmakuva meidän uudesta rantautumispaikasta. Etelätuulella ei ole hyvä paikka.

Aamulla tuossa luodolla oli ”muutama” merimetso. Hyvä että mahtuivat kaikki kalliolle. Kuvaan eivät kaikki sopineet 😉

Puoli kolmen maissa meni jono moottoriveneitä. Olivat varmaankin menossa uivalle venenäyttelylle, joka alkaa huomenna.

Ihmettelinkin, mihin merimetsot hävisivät. Se selvisi, kun vilkaisi luodolle. Merikotkaperhe saapunut paikalle. Yksi syö ja muut nuolee kynsiään 😉

Lentoharjoitukset, oletan.

Yksi näistä merikotkista oli mennyt väärälle tontille. Varis ajoi sitä takaa, mutta kyllä kotka pääsi livahtamaan siltä.

Koska tänään on osittainen auringonpimennys, niin pitihän se minunkin kauvata.

Kumpa noista nyt sitten parempi?

Ja viimeiseksi pakollinen videa.

Seuraavaan kertaan.