Kun olin saanut Sarzan telakoitua, alkoi tapahtua.

Alandialta tuli nopeasti vastaus, jo 12.10.2020 niin eipä seillä aikailtu. Tuossa kursivoidulla osa vastauksesta.

Kuvailemasi vahinkotapahtuma on korvauskelpoinen.

Sovi veneen korjauksesta suoraan korjaamon kanssa, joka arvioi vauriot ja korjauskustannukset.

Vahinkotunnus korjaamolle on 2xxxxx0. Korjaamon tulee olla yhteydessä Alandiaan korjausarvion

hyväksymiseksi ja laskutusluvan saamiseksi. Pyydämme huomioimaan, että olet maksuvastuullinen

tilaaja suhteessa korjaustöiden suorittajaan. Omavastuun sekä mahdolliset vähennykset maksat

korjaajalle.

Niinpä olin yhteydessä SUV:iin lauttasaareen, josta myös heti seuraavana päivänä otettiin yhteyttä ja jo siitä seuraavana päivänä haettiin vetolaite pois tarkistettavaksi.

He lähettivät raporttinsa Alandiaan, joka hyväksyi sellaisenaan SUVin korjauskustannukset, vähennettynä meidän omavastuun, 390.- €.

Kun en ole aikoihin ollut vakuutusyhtiöiden kanssa asioimassa, niin ei ole vertailukohtaa, mutta nyt joka kohta loksahdellut paikoilleen todella hyvin. Siitä täysi kymppi Alandialle.

Samoin SUVin toiminta. Joka muutoksesta tuli saman tien sähköpostia. Lisätöinä teetätin nimittäin heillä ristikkonivelen ristikoiden vaihdot, nyt kun vetolaite on jo heillä. Asentaja huomasi sitä korjatessaan, että vetolaitteen päässä oleva laakeri alkoi olla lopuillaan, joten soitti ja kysyi luopaa sen vaihtamiseen, jonka tietysti annoin.

Niin ikään tuon kypärän läpivienti veneen sisälle, jossa varsinainen ohjaustanko sijaitsee. Siinä läpiviennissä oleva holkki vuoti vettä pilssiin. Sen vaihto siis myös lisätöinä.

Joka työvaiheesta tuli ilmoitus sähköpostiin SUVilta. Esimerkillisen hyvää toimintaa. Täysi kymppi myös heille.

Perävetolaitteessa ei ilmennyt mitään vakavaa, vaikka potkurit olivat saaneet pohjakosketusen. Tuli täydellinen raportti akselien suoruuksista ja muistakin jutuista, mitä olivat mittailleet SUVilla.

Rungon vaurioita kävi tutkailemassa TU-vene oy Kirkkonummelta. Lähettivät tarjouksen vakuutusyhtiölle, josta oltiin saman tien yhteydessä minuun ja halusivat myös toisen tarjouksen korjauksesta. Niinpä nyt ensi viikolla tulevat Lee-veneestä tarkastamaan ja ilmeisesti sitten vasta Alandia tekee päätöksen, kumpi tekee homman.

Niiltä osin jään siis odotuskannalle.

Kaiken tämän hässäkän jälkeen alkaa olo olla kuten viereiseesä sateenkaarikuvassa, vaikka en menekään tuonne laskeutumispäähän aarretta etsimään.

Avotilan pressu pitää ottaa ensin pois, ennen kuin voi talvipressun laittaa paikoilleen.

Ja tietty se pitää kuivattaa, ennen kellariin vientiä.

Talvipressun alle hommasin Motonetista halvan 150 gr pressun, 8X10m oli tarjouksessa, 39.-€. Vanha pressu alkaa olla niin täynnä pieniä reikiä, että vesi ei pysy enää oikein ulkopuolella, siksi nyt siis tuplapressu. Uusi kunnon pressu olisi maksanut sen verran paljojn, että jätän sen hankkimien tulevaisuuteen. Nyt menee kuitenkin tuohon korjaushommaan ihan riittävästi omaa rahaakin, vaikka pahimmat korvataankin vakuutuksesta.

Aikaisempina vuosina olin sitonut pressun pelkästään pukkeihin tai sitten vienyt köydet veneen ali, mutta siinä oli ongelmana köysien hankautuminen veneeseen, ja ennen pitkään niiden poikkikulumiseen. Siksi nyt laitoin lisäksi vedellä ja pikkuisen glygoolilla täytettyjä tonkia roikkumaan ympäri venettä, pehmentääkseen tuulen aiheuttamaa ”repimistä”.

Tuossa touhutessani pörräsi välillä puolustuslaitoksen helikoptereita useampaankin otteeseen suuntaan jos toiseenkin. Kännykällä sitten nappasin otoksen, lähinnä nähdäkseni kuinka matalalla ne oikeesti lentää. Tässä korkeus noin 150 metriä eli juuri ja juuri yli savupiipun.

Venettä tyhjentäessäni sitä taas ihmettelee; mitenkä paljon sitä tavaraa ”pitää” olla mukana. Useampi kuorma piti ajaa kotiin ja sitten kellariin. Ja joka vuosi sama ihmettely. Ei sitä opi ikinä, kaiketi?

Tässäpä sitä turinointia tällä kertaa.