Tihkusateessa aamupäivällä pähkäilimme päivän ohjelmaa. Tammisaaren ulkosaaristoon lupailevat tällaista hussakkapäivää koko päiväksi, joten nyt oli kaksi järkevää vaihtoehtoa. Kumpakaan niistä ei ollut alkuperäinen, meneminen johonkin saareen, luonnonsatamaan.

Piti siis joko jäädä tänne tai johonkin toiseen ns ”kunnonsatamaan”.

Sitten mä sen hogasin 😉

Mennään Inkooseen, kun muutenkin sinne mentäisiin tankkaamaan, tosin vasta muutama päivää myöhemmin.

Konehuoneesta käänsin lämmityslaitteeseen vedenkierron päälle. Veneessä sitä kutsutaan jostain syystä defrosteriksi, ei lämmityslaitteeksi?

Vesihöyry olisi tiivistynyt tuulilasiin tosi pahasti ilman tätä lämppäriä, eikä ajaminen olisi enää ollut turvallista huonon näkyvyyden vuoksi.

Tällä kertaa ajettiin ns puutarhareittiä, eli pohjoista ”vihreää”väylää pitkin. Yleensä emme täällä ajele, koska täällä ei ole montaakaan hyvää rantautumispaikkaa, siis meidän mielestä.

Koska tuuli tuli idän suunnalta, johon suuntaan me olimme menossa, oli aalto vastainen. Onneksi matkalla ei ole yhtään isompaa avointa paikkaa, koska muuten tässä tuulessa, 10-12 m/s, aalloilla olisi ollut jo kokoa yli meidän kipukynnyksen.

Barösundia lähestyttyä alkaa rannoilla olla hienoja taloja.

Talot sen kun suurenee ja veneet rannassa sen mukaisia.

Heti Barösundin jälkeen tuli meille harvinainen laiva vastaan ja vieläpä aika kapeassa kohtaa.

Ohjasin Sarzan reimareiden ”väärälle” puolelle, jossa sielläkin tässä kohdin vettä yli seitsemän metriä.

Jos Barön ”liikennettä” ei oteta tuomioon, koko matkalla tuli vain yksi purkkari vastaan, ei muuta liikennettä.

Loppumatkalla ei sattunut mitään mainittavaa.

Suuntasimme Inkoossa ensimmäiseksi tankkaamaan.

Siirrettiin Sarza guest-paikalle ja kipaistiin kaupalle, joka on aika lähellä.

Takaisin tultuamme huomasin polttoaineiden hinnoissa muutoksen.

Tällä uudella hinnalla olisimme saaneet vähän yli 7 litraa enemmän eli pääseet sillä polttoaineella noin 5 merimailia pidemmälle. Jos taas vertaa tuota Maarianhaminassa tankattuun hintaan, tällä hinnalla maksettuna päästään noin 25 mailia pidemmälle, joten on sillä vähän väliä, mistä tankkaa ja mihin hintaan. Ainakin tällaiselle pienituloiselle eläkeläiselle.

Vieraspaikoilla on yllättävänkin paljon veneitä. Ovatko jo odottelemassa telakointia vai tankaamassa halvempaa menovettä?

Loppuilta ihmeteltiin maailman menoa ja aloin suunnitella mahdollista huomista luonnonsatamaa.

Niin ja samalla kuuntelin Puhlareita.