Kotiin Petäjäveden kautta

Emme ajaneet kotiin suorinta mahdollisinta tietä, vaan pienten mutkien kautta. Suurin syy oli mansikat.

Pärnistön mansikkatila

Olimme aikaisemminkin hakeneet tuolta mansikoita ja niinpä soitin sinne ja tilasin kaksi laatikollista Polkka-mansikkaa.

Nytkin olivat erittäin hyviä, ihan eri kastia, kuin ostoskeskuksista hankitut. Toki, jonkin verran kalliimpia, mutta eipä mennyt yhtään hukkaankaan. Nyt hinta oli 40.- € per loota/ 5 kg.

Paikka on Sysmän pohjoispuolella ja lähempänä hyvin opastettu.

Mutta ennen tänne pistäytymistä, pysähdyimme Petäjävedellä.

Haluttiin mennä kirkkoa katsomaan.

Petäjäveden ”uusi”kirkko

Lainaus Wikipediasta:

Petäjäveden kirkko[1] eli Petäjäveden uusi kirkko on kolmas kirkko Petäjävedellä, ja sen suunnitteli arkkitehti August Boman. Sisäviisteisen ristikirkon rakennusmestariksi valittiin Jaakko Kuorikoski. Kirkko edustaa uusgoottilaista tyyliä.[2] Se valmistui vuonna 1879 järven tuntumaan kuivalle mäntykankaalle ja oli se pitkän uran tehneen kirkonrakentaja Kuorikosken viimeinen kirkonrakennusurakka.[3]

urut

Kirkko rakennettiin käyttäen vanhan kirkon tapulia kellotornina. Kirkkoa kunnostettiin vuonna 1937 arkkitehti Kauno S. Kallion suunnitelman mukaisesti[3] Alttarimaalaus on Frans Hautalan 1928 Ylösnoussut Jeesus siunaamassa lapsia.[2] Kirkkoa on korjattu myös 1952 (ulkomaalaus), 1967 (sisämaalaus) ja 2004 (ulkopuolen peruskorjaus).[1]

Kirkossa on noin 900 istumapaikkaa. Ensimmäiset urut asensi J. A. Zachariassen vuonna 1889 ja toiset urut Kangasalan urkutehdas vuonna 1944.

Nämä tällaiset vanhat kirkot ovat oikeasti käymisen arvoisia paikkoja, vaikka emme muuten niin ”kirkollisia” olisikaan.

muistomerkki

Kaatuneiden muistoksi tehty teos ei voisi paremmalla paikalla olla.

Vanha ja uusi kirkko sekä niiden lähialueet kuuluvat valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Alueeseen kuuluvat Siltaniemi, jossa on Kanttorilan maatila 1800- ja 1900-luvun vaihteesta sekä kapea Solikkosaari, jonka yli kulkee valtatie 23. Vanhan kirkon länsipuolella sijaitseva Lemettilän maatila peltoineen ja luoteispuolen sodanjälkeinen omakotialue kuuluvat tähän kulttuuriympäristöön.[4]

vanha kirkko

Tämä vanha kirkko, se on jotain. Onneksi kukaan sekopää ei ole tätä polttanut.

vanhan kirkon sisäkatto

Tätä käden jälkeä ei voi kuin ihmetellä. On nämä niin taidokkaasti tehty.

hirren veistotekniikkaa

Ei taitaisi nykytimpurilla kärsivällisyys riittää tällaisten liitosten tekemiseen. Tuonne ei mahdu mitään väliin, ei edes paperin pala.

avaimellakin on kokoa

Paikallinen seppä on takonut sen verran ison avaimen, ettei ihan heti hukkaan voi joutua.

Seutuhan on edelleen tunnettu kyläsepistään.

Tällä pyshdyksellä emme käyneet katsomassa heidän tuotoksiaan, kun alkoi tuo aikataulu pikkaisen mennä pitkäksi näitä kirkkoja ihastellessa.

Paikalliset ovat saaneet oikein EU-rahoitusta tälle kulttuuriperintökohteelle, joka mielestäni on erittäin hyvä asia.

Hassataan sitä rahaa paljon turhempiikin hankkeisiin.

vanhan kirkon pihapiiriä

Suosittelemme ehdottomasti täällä käyntiä. Tämä oli meille hyvä puolimatkan pysähdys.

Me saatiin mansikat kyytiin ja kotona ne pakastettua Madamen toimesta.

Seuraavaan kertaan, joka toivottavasti on jo sitten merimaisemista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.