Kaupassa viimeiset hankinnat ja ennen lähtöä pizzat rantaravintolassa. Olikin todella maukkaat.

Tarkoitus oli mennä selän yli saarten suojaan ja lähemmäs Föglön eteläpuolen saaria, mutta eipä menty. Kun saarten suoja tällä puolen loppui, tuli pari metriset mainingit vastaan. Sitä olisi saanut keikkua vähän yli tunnin, joten kiltisti käännyttiin takaisin, mutta ei kuitenkaan Karlbyn satamaan.

Saatiinkin etsiä tovi, ennen kuin löydettiin sellainen kohta saaresta, johon keulamme voitiin kiinnittää.

Kartan mukaan alue enempi vähempi kiviä täysi, mutta totuus on toinen.

Jälleen kerran turvauduin sateliittikarttaan, joka näyttää oikeesti matalikot.

Tällä aluella hämää veden kirkkaus. Pohja näkyy selkeesti, vaikka vettä on kölin alla kolme metriä. Se tekee kivien hahmottamisen vaikeaksi, vaikka olisikin vielä puolitoista metriä vettä kiven päällä. Ennen vanhan näin oli asia Espoon edustan ulkosaaristossakin, mutta silloin siihen oli tottunut.

Käytiin varmaankin kolmen saaren rannassa, ennen kuin tämä löydettiin.

Ja kun oltiin liinat saatu kiviin kiinni, huomasin kiinnitysrenkaan vähän vasemmalle meistä.

Ilmeisesti täällä käy muutkin.

Vedenpinnassa oli tsiljoona lentävää örkkiä.

Yritin kuvatakin niitä, mutta kun ovat sen verran pieniä, niin ei automaatti oikein meinannut huomata. Ja nopeita olivat, niin käsitarkennus, unohda koko juttu.

Västäräkillä oli juhlaa. Se poukkoili kivellä ja välillä pyrähti veden päällekin.

Jotenkin saa tuosta kuvasta semmoisen käsityksen, että nyt on oikeesti syöty.

Se ei enää viitsinyt niin tiheästi jahdata örkkejä kuin hetki sitten.

Ilmeisesti nuilla oli jonkin asteiset takaa-ajot meneillään.

Nämä olivat sitten toisensa saaneet kiinni, sanan mukaisesti. Mutta tulla nyt sitten meidän sivulasille tekemään ties mitä.

En jaksanut kauhean kauan moista katsella, vaan kömmin maihin. Keli oli tyyntynyt täysin. Ulkomereltä kuului aikamoinen pauhu, kun mainingit löivät saarien rantakiviin ja kallioihin.

Partiovene kävi ilmeisemmin Karlbyn satamassa, mutta menomatkalla myöhästyin kuvauksesta.

Nyt olin sitten melkein korkeimmalla kohdalla saarta, joten näpsäsin muiston.

Tarkoituksella en zoomannut, koska halusin vähän ympäristöä mukaan.

Ulkomeren päällä kulkee lännestä iltää melkoinen pilvimassa.

Toivottavasti pysyvätkin tuolla kaukana.

Katsotaan nyt sitten huomiseen, josko onnistuisimme ylityksessä.

Me olemme tuo punaisen pilkun kohdalla.

Ehkäpä tästä karttakuvasta pääsee käsitykseen, kummoisen selän ylityksestä on kysymys.

Leveys suurinpiirtein sama, reilut 10 mailia, kuin Porkkalan selkä leveimmältä kohdin, eli mistä se 9 metrin väylä menee.

Ja nyt oli kolme päivää puhaltanut lounaasta, joten oli aikaa kehittää aaltoa.

Huomiseen.