Yöllä ”repi” venettä välillä aika rivakasti. Heräsin pariinkin otteeseen nykimiseen. En ollut huolissani köysistä, koska tarkistin ne ennen nukkumaan menoa, vaan ketutti muuten vaan veneen poukkoilu. Jos yhtään lohduttaa, niin tekivät kaikki muutkin veneet. Aaltojen taipuminen eli esteen, tässä tapauksessa aallonmurtajan kiertäminen, ja kiinteästä esteestä takaisin tuleminen sai tämän aikaiseksi.

Aamulla kun verhoja raoteltiin, huomasin naakkojen olevan talon katolla.

Niitä oli het helv..ti, mutta myöhästyin pikkaisen ja sain vain nämä muutamat mattimyöhäiset kuvaan.

Parvi sen sijaan ei kerennyt kauhean kauaksi karata ja sitten hajota maastoon.

Oiskohan 100-150 yksilöä. En viitsi nyt laskemaankaan alkaa.

Rannassa tarkistelin myrskyn voimaa ja kuinkas ollakkaan, sattui kuvaan veijari.

Lähdettiin kylille ja siitä pientä satoa:

En osaa sanoa kumpi on nätimpi?

Vanhan palokuntatalon pihalla pönttö poikineen.

Ruisku huone, jossa kuvan pilaa oikealla oleva roskis. Dämn.

Juorupeilit olivat kova sana ennen vanhaan. Ei haluttu ”kärytä” kyttäämisestä.

Vilkaisu peiliin kertoi, kuka kadulla liikkui ja millä asialla.

Nuo peilit olivat käytössä vain kapeilla kujilla.

On vaan niin siistiä, että näitä vanhoja puutaloalueita on vielä olemassa. Ja ymmärtääkseni tämäkin alue on suojeltu.

Kirkko ja sen kaunis sisätila.

Kirkkolaiva eli votiivilaiva (lat. votum, ”(uhri)lupaus”, ”(uhri)lahja”, ”rukous”, ”toivomus”) on jollekin kirkolle lahjoitettu laivan pienoismalli, joka voi olla esimerkiksi ripustettuna kirkon kattoon. Kirkkolaivaperinne on tunnettu Keski- ja Etelä-Euroopassa ainakin keskiajalta saakka.

.

Suomalainen kirkkolaivatraditio periytyy ainakin 1500-luvulle. Ilmeisesti perinne levisi Ruotsista ensimmäisenä Ahvenanmaalle ja sieltä edelleen Turun saaristoon ja mantereelle. Traditio oli voimakkain rannikkoseuduilla, ja erityisesti niillä alueilla, joilla laivanrakennuksella oli merkittävä osuus elinkeinoelämästä. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa kirkkolaivaperinteen kukoistuskausi oli 1600–1700-luvuilla. Suomen kirkoissa olleista tai olevista yli 200 kirkkolaivasta noin puolet on ajoitettu 1600- ja 1700-luvuille.1600-luvun alkupuolella Suomessa oli jo suhteellisen paljon kirkkolaivoja.^[5]

Täällä satuttiin kerran näkemään kirkkokonsertin harjoitukset, orkesterin johtajana Jukka-Pekka Saraste. Ja miksi ei menty itse konserttiin. Se oli jo paljon aikaisemmin loppuunmyyty ja kyllä lipun hinnat olivat sen verran ”suolaiset” että olisi jo senkin takia jäänyt väliin. Tänä vuonna korona siirsi konsertin ensi vuoteen. Näitähän on täällä järjestetty vuodesta 2000 lähtien. Ja käsittääkseno Saraste on toiminut alusta asti orkesterin johtajana.

Käytiin tietysti kahvilla ja baakelsilla, tutussa paikassa, Wi-Box Konditori, kävelykadun poikkikadulla.

Jos tuolta ei löydä tyydytystä makean nälkäänsä, niin ei mistään.

Ja leipiä, niitäkin sen seitsemää sorttia.

Kaikki niiiin herkullisia, että…..

Täällä on oma leipomo takahuoneessa, joten tuoreus taattu.

Nuo kustansi 11.- € koko satsi. Mielestämme ei ollenkaan paha hinta.

Huomenna käydään sitten ostamassa tuoretta leipää ennen lähtöä, jos lähdetään.

Kelin pitäisi vähän parantua huomen illaksi, mutta saapi nähdä, käykö niin.

Aallokko on nyt parin metrin luokkaa tuolla ulompana, joten kyllä on hyvä olla tiukasti laiturissa kiinni, vaikka pikkaisen heiluukin välillä. Se on loppujen lopuksi aika pieni ”paha”.

Kokki sai vapaapäivän, joten suuntasimme lähimpään ravintolaan, Niskaan.

Olemme ennenkin täällä käyneet ja hyväksi havainneet.

Jouduimme pikkaisen jonottamaan, kun ei ollut yhtään vapaata pöytää, mutta olisiko vartti mennyt, kun saatiin pöytä.

Tässä oiva esimerkki pelkistetystä, halvasta ja kuitenkin tyylikkäästä, ennen kaikkea miljööseen sopivalta sisustukselta.

Ei ole kalusteet hinnalla pilattuja.

Tuossa lattialla olen diskohumpaa 70-luvulla hetkutellut useammankin kerran.

Tämä oli ”tosi”-mesta silloin, Knäget.

Voipi olla, että minäkin omilla juomillani olen ollut huolehtimassa lankkujen kyllästämisessä.

Tuon vinttikerroksen kohtaloa en kyllä tuolta ajalta muista lainkaan.

Varmaankin katselin jotain aivan muuta….

Sen muistan, että aika tunkkainen mesta oli.

No, me saimme pizzat ja toden totta, ei tarvinnut pettyä nytkään.

Mahtuu viiden parhaan joukkoon.

Onneksi jäimme jonottamaan.

Huomiseen.