Siinä puoli yhdeksän maissa aamulla nousi melkoinen merisumu.

Sitä siinä ihmeteltiin. Pitäis lähteä, mutta tonne ei nyt oikeesti kannata mennä. Toki, kellokin on vähän ja kohteeseemme, Jussarö´hön ei ole kun parin mailin matka. Sinne kannattaa mennä vasta vähän puolen päivän jälkeen, että keppiveneet kerkeävät alta pois. Ne kun lähtevät yleensä vähän aikaisemmin kuin moottoriveneet, hitaampia kun ovat.

Eihän meillä mihinkään kiire ole, joten puurolautaset eteen ja tankkaamaan. Ja ihailemaan usvan lipumista Sarzan ohi. Vaikka ollaankin kiinni tukevasti rannassa, herättää tällainen ilmiö aina ”pientä” kunniotusta merta ja sen muuttuvaa olosuhdetta kohtaan. Tuo sumun tulo kun voi ja on kohdannutkin keskellä matkantekoa ja sillion, silloin katsotaan, osataanko tuolla kulkea.
Ja sitten vielä toinen pätkä:
Sumu hälveni reilusti ennen puolta päivää, joten meidän ei tarvinnut tehdä suunnitelmiimme muutoksia. Ja perille päästyämme, kuulimmekin kahvilanpitäjän kertovan, että edellinen yö oli sataman osilta tupaten täynnä. Ja että veden tulo oli lopahtanut vähän ennen seitsemää illalla, joka oli tietty asettanut ravintolan pidolle haasteita. Ja samalla kävi ilmi, ettei saunalle tule vettä, joten meidän haaveesta päästä saunaan kariutui siihen. Voihan rähmä. Osittain siksi me tänne halusimmekin tulla, saunomaan.

Hyvin on tilaa ainakin nyt, vähän puolen päivän jälkeen.

Lainasu Wikipediasta:
Kielitieteilijät ovat arvelleet, että saaren nimi olisi alkuaan Juutinsaari, josta se aikoinaan olisi vääntynyt muotoon Jussaari. Ensimmäinen maininta Jussaaresta on tanskalaisessa purjehdusoppaassa noin vuodelta 1250. Latinaksi kirjoitetussa oppaassa mainitaan paikka nimellä Iuxarae, jonka on oletettu tarkoittavan Jussaarta. Myöhemmin nimi on kirjoittettu mm. Jusar (1547) ja Jussar (1581).[3]
Eli paikka on ollut tiedossa jo jonkin aikaa merenkulkijoiden keskuudessa ja kiinnostuivat muutkin tahot saaresta:
Saarella sijaitsi aikaisemmin Jussarön kaivos, josta louhittiin rautamalmia. Toiminta lopetettiin kuitenkin kannattamattomana vuonna 1967. Saarella on tältä kaudelta vielä jäljellä asunto- ja kaupparakennuksia. Saarella on toiminut 1. kesäkuuta1990 alkaen automaattinen rannikkosääasema[2], joka on tullut monille tutuksi YleisradionSäätiedotus merenkulkijoille -tiedotuksen kautta Jussarö-nimellä. Huviveneilijöitä palvelevat saaren pohjoisosassa olevat vierasvenesatama, kahvila, luontopolku ja veneveistämö. Kaivostoiminnasta voipi ihan tuosta linkistä lukea: https://fi.wikipedia.org/wiki/Jussar%C3%B6n_kaivos
Jussarön majakka on majakka Tammisaaren edustalla sijaitsevalla Sundharunin saarella noin neljä kilometriä etelään Jussaarelta.[1]
Jussaaren ensimmäinen valomajakka oli rakennettu vuonna 1881.[1] Sen sijoituspaikaksi oli valittu saariryhmän suurin saari, jotta majakanvartijoiden asuinrakennukset voitaisiin rakentaa samalle saarelle itse majakkatornin kanssa. Tämän majakan sijainti todettiin kuitenkin huonoksi, sillä sen lähistöllä sijaitsi merenkulkua vaarantava magneettinen häiriöalue, joka häiritsi laivojen kompasseja. Tuolloin pidettiin mahdottomana rakentaa majakkaa saariston eteläisille luodoille.
Vuonna 1922 vanha majakka kuitenkin korvattiin uudella, ja sen sijoituspaikaksi valittiin saariston eteläosassa sijaitseva Sundharun. Uuden majakan valo sytytettiin ensi kerran 20. marraskuuta 1922 ja vanha majakka sammutettiin lopullisesti 25. joulukuuta 1922.[1] Majakasta tuli myös Suomen ensimmäinen majakka, joka jo rakennusvaiheessa suunniteltiin miehittämättömäksi.
Majakka rakennettiin raudoitetusta betonista ja sen valolaitteeksi valittiin asetyleenikäyttöinen AGAn valmistama vilkkulaitteisto. Uusi laitteisto oli itsetoiminen, joten majakanvartijan tarvitsi vierailla majakalla vain kerran kuussa.[1]
Pikku lenkki tehtiin ja käytiin idän puoleista rantaa katsomassa. Nyt ei viitsitty ihan toiseen päähän kävellä, se vanhuus 😉

Matkalla tuonne ohittaa entisiä henkilökunnan taloja. Näitähän on käytetty niin poliisin kuin armeijan koulutuskäytössä: miten vallataan talo. Ja ilmeisesti ”vähän” kovakouraisemminkin joissakin harjoituksissa.

Ilmeisesti saarelle on tuotu lampaita, aidoituksesta päätellen. Ja on tänne örkeillekin jätetty ihan omia ”keitaita”.

Puolet saaresta on luonnonsuojelualuetta, joten varsinkin sen alueen metsä on melkoista ryteikköä. Hyvä niin. Tällä tavalla säilytetään saariston monimuotoisuus ja mahdollistetaan eliöiden hyvinvointi.
Kaivostoiminnan ja armeijan läsnäolo näkyy myös monissa paikoissa. Lähellä tuota ”hiekkarantaa” on jos jonniin moista romua pitkin poikin ajetun kivimurskeen päällä. Tämä osa saarta on melkeinpä kokonaan kaivostoiminan täyttömaata, kivimurskaa malmikaivokselta.

Koska olemme oikeesti ulkomerellä, on vesi täällä tosi kirkasta. Ja rakkolevä voi ainakin näin maallikon silmin katsottuna hyvin. Ja se taas merkitsee pikkuörkkeille parempaa elinmahdollisuutta, joka taas houkuttelee kaloja jne ….

Tänne liikennöi yhteysalus, jonka mukana tänäänkin oli aika paljon porukkaa. https://www.jussaro.net/9
Ja pääsee pääkaupunkiseudulta junalla hyvin Tammisaareen, joten vaikka ei omistaisikaan venettä, tänne pääsee aika hyvin. Se on vain omasta tahdosta kiinni, haluaako katsella upeita ulkosaariamme ihan livenä.

Oli taas ”pakko” ottaa koptereista kuvaa. Ei näitä kohta kuitenkaan näe, kun tuo harjoitus loppuu ensi viikon loppupuolella. Nyt mahtui oikein tuplana samaan otokseen.

Ennen auringonlaskua herkuteltiin. Jälleen kerran, kermavaahto puuttuu, mutta onnekseni Madam ei huomannut, tai ainakaan ei huomauttanut 😉

Sitten olikin kiireen vilkkaan mentävä laiturin päähän kameroiden kanssa ja yritettävä ikuistaa punertavaa horisonttia. Eihän minulla olekaan vastaavia kuvia vielä kuin, arviolta, muutama tuhat 😉

Mielestäni kohtuullisa otoksia, mitä nyt horisontti välillä vähän kallellaan.

Tais päästä joku kuviin.

Näitähän jaksaisi ottaa vaikka koko yön, mutta luovutin ajoissa.
Seuraavaan kertaan.