Aamu oli kauniin pilvetön ja plägä.

Ja satama oli nyt melkeinpä hiiren hiljainen.

Toista oli viime yönä.

En muista, että yhdessäkään satamassa oli yksi venekunta saanut noin paljon mekastusta aikaan.

Niin kauan kuin olivat veneessään, josta sieltäkin välillä kuului aika kovalla olevaa muusiikkia, kaikki oli suht hyvin.

Me kun laitamme oven kiinni, ei äänet oikeastaan kuulu lainkaan.

Tuollaisesta rättiveneestä kuuluu ulos ja sisään kaikki.

Mutta, puolen yön aikaan alkoivat laiturilla kulkemaan ees taas ja huutelemaan toisilleen.

Menin nukkumaan ja jopa nukahdin, mutta vähän yhden jälkeen heräsin, kun juoksivat huutaen toisilleen laiturilla. Töms töms …..

Kele että syletti.

No, loppuihan se aika nopsaan ja minä nukahdin saman tien.

Jäi vaan turhaan paha maku satamasta.

Viranomaiset olivat lähdössä partioimaan ja uskaltauduin lähemmäksi kuvaamaan.

Tekivät huoltotarkistuksia, ja sieltähän löytyi pari voimapesää.

Liikkuu kuulemma ihan kohtuullisesti noilla, vähän yli 50 solmua. Ohjaamoa kurkatessa vähän ihmettelin, ettei tuoleissa ollut vaimennettuja jousia, mutta selkis syy ulkona.

Koko koppi, siis ohjaamo ja penkit, olivat lavetilla ja se sitten vaimennettu.

Eipähän putoile tavarat niin helposti käsistä.

Se koko hökötys oli reilun parikymmentä senttiä nostettu veneen kannesta irti.

Muistelenkin lukeneeni tämmöisestä jostain venelehdestä, mutta olin unohtanut.

Tutkailtiin lähistöllä olevia katsomisen arvoisia nähtävyyksiä ja sitten molemmat muistivat nähneensä jostain, että täällä oli esillä jotain Tove Janssonin juttuja. Selvittelimme, että missä ja aika nopsaan internetin ihmeellisestä maailmasta selkeni niiden olevan aivan vieressämme, Maretariumissa.

Mielestämme olimme käyneet silloin joskus tuolla, kun se oli uusi, mutta ihan uudelta tuttavuudelta vaikutti, kun sisälle päästiin, vaikka ei oteta huomioon tuota Tove-näyttelyä.

Heti ensimmäisenä tuli vastaan iso allas, jossa on meidän vesialueemme kaloja. Ja onneksi olivat keskittyneet pelkästään meillä Suomessa esiintyviin lajeihin. Vaikuttavaa.

Ja olihan Kaunissaaressa jo ”kopio” suurimmasta sieltä lähivesiltä saadusta karpista. Nämä eivät ihan niin isoja olleet, mutta isoja kummiskin.

Minulle uutena tietona tuli, kun kysyin särkikalojen valkoisista ”pateista”, että ovat pojat kutuasuissaan.

Minä kun luulin, että niissä on joku tauti.

Tai no, tautihan se on sekin, kun kiimassa on. Siitä ei pääse eroon kuin yhdellä tapaa, ja lääkärissä käynti ei tuolloin auta.

Jos ette ole aiemmin täällä käyneet, suosittelen käymään.

Eräässä salissa oli sitten niitä Tove-aiheisia tauluja. Vanhoja valokuvia, joista ilmeisemmin oli Muumikirjojen kuvituksiin saatu vaikutteita. Tai ainakin minulle tuli sellainen mielikuva.

Olen aina arvostanut Toven Muumituotantoa, mutta nyt se nousi vieläkin ylemmäs asteikollani.

Vanhat autenttiset kuva tekivät myöskin suuren vaikutuksen minuun.

Muumipeikko saanut ”saman” torkahduspaikan, kuin Toven perhe aikoinaan.

Tuon lähemmäksi ei kannata mennä, kun vilkaisee tämän kynsiin.

Ei se pikkuinen lintu tuo sääksikään ole.

Ei kelvannut Madamelle silakkasuklaat, epäili niiden kuitenkin sisältävän kalaa ; – )

Myymälässä olisi ollut aiheeseen liittyvää krääsää, mutta nyt ei tarttunut mitään mukaan.

Näyttelyn jälkeen kävelimme keskustaan kauppaan. Matkalla otettuja kuvia.

Ison puiston jälkeen katu ja sen varrella olevat puutalot. Kuvaa voisi sanoa ”täydelliseksi” ilman tuota autoa ja valaisinpylväitä. Ja vielä kun olisi hiekkatie.

Ettei ihan nostalkiseksi heittäydytä, oli pakko ottaa tästä kaunottaresta myökin kuva.

Oli niin hyvässä vahassa että.

Kaupasta ostettiin vain jonkin verran hedelmiä ja pakastemarjoja aamun Smoothieta varten sekä jotain kuiva-aineita, ettei huomenna tarvitsisi kaikkea kantaa. Tänne on kuitenkin vähän yli kilometrin matka.

Koska emme varsinaista ruokaa tai sen tekemiseen tarvittavia tuotteita ostettu, piti, ei kun saatiin, lähteä ravintolaan tyydyttämään nälkäämme.

Aika läheltä löytyikin Kreikkalaistyyppinen paikka, Sino’s.

Siisti, asiallinen ensivaikutelma.

Asiakkaita ei ollut kuin kahdessa pöydässä meidän lisäksi.

Olimme ennen lähtöä ”vähän” lueskelleet ruokalistaa, joten meillä oli pieni käry, mitä syötäisiin.

Toinen otti Karjalavartaat, possunfileestä tehdyt, toiselle Lammasvartaat. Molemmat erittäin maukkaita. Edes possun ulkofile ei ollut yhtään kuiva, kuten helposti grillatessa menee.

Jaettiin lihat molemmille, joten saatiin sekä possua että lammasta, kumpainenkin.

Lammas oli oikea oppisesti jätetty midiumiksi.

Tätäkin paikkaa voimme suositella ihan kybällä.

Pankaahan paikan nimi muistiin. Kapteeninkadun varrella, juuri ennen Keskuskatua satamasta päin tultaessa.

Näkymä lähestyttäessä ravintolaa.

Jälkkäriä ei nyt tuolla otettu, vaikka paikan hintataso oli kohtuullinen, melkeimpä halpa, varsinkin, jos ottaa annosten tason huomioon.

Meren äärelle tultiin jädelle.

Nyt kun ei tuullut, oli suorastaan lämmin tuolla terassilla.

Kiinnitin huomiota erääseen asiaan. Terassilla oli kymmenessä pöydässä asiakkaita ja vain kolmessa nautittiin jotain alkoholipitoista tuotetta.

Siinä nauttiessamme kesäisestä lämmöstä, huomattiin myöskin sataman vireä toiminta.

Veneitä tuli ja meni koko ajan.

Veneelle tultuamme, alkoi taivas pilvistyä.

Nyt, klo 20:40, mereltä on lähestymässä todella mustia pilviä.

Ennusteet lupailevat koko yön kestävää sadetta, mutta aamulla pitäisi olla sitten poutaa, toivottavasti.