Olimme sopineet nuoremman poikani Rikun ja hänen kihlattunsa Karkin kanssa, että noudamme heidät kyytiin Kopparströmmistä, jonne he tulevat autollaan. He eivät olleet koskaan päässeet käymään täällä saaristomerellä, jos nyt ei Ruotsin laivoja lasketa mukaan. Keli oli aika tuulinen ja tuuli vain yltyi, kun olimme päässeet Kopparströmin laituriin.

Olin soittanut satamaan etukäteen ja kysynyt, mihin voi pariksi tunniksi parkkeerata veneen ja ohjeistivat tuohon paikkaan, missä Sarza nyt kuvassa on. Meidän ei tarvinnutkaan odotella kauan, kun nuoripari saapui. Kannoimme tavarat veneeseen ja Karkki kävi viemässä auton parkkipaikalle vähän matkan päähän. He olivat käyneet matkalla kaupassa, koska satamassa oleva kauppa ei ollutkaan tänä kesänä auki?? Kaikissa oppaissa kyllä mainitaan, että on kauppa. Tai no, onhan se kauppa kyllä paikoillaan, mutta ovi on kiinni. Onneksi soitin, koska muuten olisimme jääneet aika monesta perus elintarvikkeesta paitsi.

Päätimme käydä paikallisessa ravintolassa syömässä ennen lähtöä, ettei tule sitten kiljuva nälkä jossain saaren rannassa. Ja eipähän heidänkään tarvinnut sitten ihan niin paljon sitä ruokaa ostaa sieltä kaupasta.

Tuulen takia minun alkuperäinen suunnitelma ei toiminut, vaan jouduimme etsimään ihan toisen saaren rantautuaksemme. Semmoinen löytyikin pienen etsiskelyn jälkeen. Tämä Bärskär on nelisen mailia Kopparströmistä etelään. Saarella on myös lampaita, joita rannan kyltissä kielletään syöttämästä. Tämän saaren pohjoispuolle peinen matkan päässä olevassa Birsskärissä olemme yöpyneet joskus vuosia takaperin, mutta aikaisemmin emme tässä saaressa. Sinne meidän piti mennä, mutta tuuli kävi siihen niin pahasti, että se ei olisi ollut mukavaa.

Telttapaikan etsintä”partio”.

Karkki ja Riku ”törmäsivätkin” näihin kesäasukkaisiin, lampaisiin, kun telttaa alkoivat pystyttämään. Valitettavasti kuvasta tuli huono, kun en nähnyt näytöltä heitä Mavicia lennättäessäni. Tämä on otettu kuvan kaappauksella videosta, joka kaiken lisäksi oli vaakatasossa aika nopeasti liikkuva.

Karkki ja Riku kuvan melkein keskellä ja lampaat oikeassa reunassa.

Onneksi pyörittelin pitkin horisonttia dronea, niin näkyi kaukana lännessä upea pieni sadepilvi.

Tuolta etsintäreissulta palatessani huomasin karanneen ilmapallon katajapuskan seasta. Niinpä rämmin sen hakemaan ja ripusti puuhun kiinni. Täällä saaristossa kaikki on suurta, jopa päivänkakkarat 😉

Nyt ei tarvinnut ruokaa ”vääntää”, riitti kun tein iltapalaksi lämpöisiä karjalanpiirakoita paistettujen munien kera.

Seuraavana aamuna keli oli kohillaan. Mutta vain aamulla.

Olisi pitänyt lähteä heti, mutta kun olin luvannnut tehdä pekonimunakokkelin. Siinähän meni sitten jonkin verran aikaa ja tuuli nosti voimiaan. Onneksi ei kuitenkaan liikaa. Rikun kipparoidessa ajoimme Aspö:hön. Emme ole täällä ennen käyneet, joten mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Olin ajatellut, että voisimme yöpyä täällä, mutta Riku oli illalla tai yöllä lueskellut blogikirjoituksia. Niissä oli käynyt ilmi, että saarelaiset eivät oikein tykänneet, jos telttaa laitta tänne pystyyn.

Kiertelimme kuitenkin hetken ihaillen vanhan kalastajakylän asumustoa. Yläkuvan vasemmassa reunassa kirkko. Se on rakennettu 1955-6 kun entisen kirkonmyrky oli vienyt. https://www.tiedonportailla.fi/kirkot/haapasaari.htm https://sites.google.com/aspocharter.com/visit-aspo/etusivu

Hyvin tyypillisiä saariston rakennuksia. Nämä kuvat voisivat olla melkein mistä tahansa saariston pikkukylästä.

Luontopolku lähti tämän rakennuksen takaa. Me emme nyt sitä lähteneet kiertämään.

Tuulimyllyä ei ihan joka saaressa ole kyllä jäljellä. Tämä on joko rakennettu uudestaa tai sitten upeasti entisöity.

Koska eivät veloittaneet mitään meidän pikavisiitistä, nautimme sataman kanttiinissa yhdet juomat. Lohisoppaakin olisi ollut tarjolla, josta kohteliaasti kieltäidyimme. Meillä oli veneessä ruokaa, jopa vähän liikaakin. Siinä ihan riittävästi syytä passata soppa.

Siispä matka jatkui, koska haluttiin olla ihan omissa oloissamme.

Niin sai Aspö jäädä taaksemme. Kipparina toimi edelleen Riku.

Olin valinnut kohteeksemme Västerlandetin. Pieni kallioinen saari kaikkien tunteman Björkö:n länsipuolella. Olemme Madamen kanssa olleet täällä useasti. Nyt tuulen suunnan takia oikeestaan tämä tuli valittua.

Tässä rantautumispaikassa on muutama iso kivi, mihin on hyvä laittaa liinat tai köydet kiinni. Kyllä varmasti pysyy, jos vain ankkuri pitää. Tuo sinisen vihreä köysi, springi, vaimentaa hyvin ajoittaista voimakkastikin sivutuulta. Tällä tavoin ankkuriin ei myöskään kohdistu niin suurta rasitusta, koska springi ottaa siitä osansa.

Mikäs tässä on ollessa.

Nuoripari löysi teltalleen hyvä suojaisan paikan.

Pihvit ja uudet perunat maistuivat antoisan päivän puolivälissä oikein hyvin. Pelattiin illalla korttia ja rupateltiin niitä näitä. Koska pihvit olivat todella isoja, tein iltapalksi ”vain” flambeerattuja banaaneja ja päälle vaniljakastiketta.

Kyllä uni maistui.

Seuraavaan kertaan.