Borstö on saari ja kylä Saaristomerellä Nauvossa, Paraisten kaupungissa. Se on Vänön ja Jurmon välissä ja Nötöstä kaakkoon. Saareen liikennöi yhteysalus M/S Nordep.[1] Saaren pinta-ala on noin 48 hehtaaria: se on noin kilometrin pitkä ja puoli kilometriä leveä. Nykyisin vakituisia asukkaita saarella on kaksi. Kesäasukkaita on 32.[2]
Saarella on luontopolku, tuulimylly ja puinen naishahmo Borstögumman, joka lienee ollut vanhan ruotsalaisen laivan keulakuva.
Ensimmäisen talonpojan tiedetään asettuneen Borstölle 1740-luvulla. Pietariin matkalla ollut venäläinen kaljuutti Sankt Mikael upposi saaren eteläpuolella vuonna 1747. Kaljuutin hyväkuntoinen hylky makaa edelleen noin 40 metrin syvyydessä ja hylystä on nostettu suuri määrä arvotavaraa.[3]
Hylkyjä saaren lähivesillä on aika paljon. Tuossa linkki ehkäpä kuuluisimmasta.
Nauvon Borstön vesiltä löytyi 1950-luvun puolivälissä kokonaisena säilynyt kolmimastoisen puualuksen hylky. Vei lähes kaksi vuosikymmentä, ennen kuin uponnut alus tunnistettiin Amsterdamista Pietariin matkanneeksi kauppalaiva S:t Mikaeliksi. Se on noin 24 metriä pitkä ja vajaat 7 metriä leveä hollantilaistyyppinen kolmimastokaljuutti. Hylky makaa ehjärunkoisena lähes 40 metrin syvyydessä kölillään ja sen kolmen maston alaosat nousevat noin 20 metriin saakka. S:t Mikael on muinaismuistolain rauhoittama ja sukelluskiellossa.
Historian havinaa on siis runsaasti saarella.
Ei ollut kuin kaksi venettä kun tulimme.
Keli oli tässä vaiheessa todella hyvä. Niinpä lähdimme tutustumaan kylään.
Hyvä opastaulu kertoo luontopolusta. Nyt emme lähteneet sitä kiertämään, kun olemme sen aikaisemmalla käynnillä tehneet. Sen sijaan museoon olimme menossa.
Hyvin hoidettuja pihoja ja taloja.
Saarelaisten veneet. Näillä pääsee kelissä kuin kelissä mantereelle tai vaikka Nötöseen kauppaan.
Tavattiin Suokukko naaraan (tai punajalkaviklo) museolle mennessä.
Museo on entisellään. Saarelaisten ennen käyttämiä tavaroita.
Vieraskirjasta ote. Ei ihan kauheasti ole tässä museossa porukkaa käynyt.
Tuoli, jollaisia oli ennen vanhaan varmaankin joka kodissa. Rukki on myös tarpeellinen, varsinkin kun saarella on lampaita edelleen.
Muistomerkki sataman välittömässä läheisyydessä korkealla kalliolla.
Purjehtiminen on tarpeellista mutta eläminen ei ole tarpeellinen
Rannikkotykistön laatta.
Tässä on sitten se naisfiguuri, Borstögumma. Siinä hän haikailee miestään, joka koskaan ei palannut.
Väylälle näkyy laiturilta hyvin. Iso rahtilaiva menossa länteen.
Merikotka liiteli tosi kaukana, siksi vähän epäselvä otos.
Tämä upea kuunari oli viime yön Utössä ja nyt sitten menossa itään päin.
Vaikka merellä alkoi olla jo vaahtopäitä, ei se haitannut purjehtijoita. Tuuli oli tuossa vaiheessa 8-10 m/s.
Sadepilvet vielä kaukana, mutta kyllä mekin osamme saimme. Tosin juuri tässä saaren yläpuolella ei ukkonen jyllännyt, joten salamat jäivät näkemättä.
Tätä kirjoittaessani satamassa on kahdeksan venettä. Kolme moottorivenettä ja loput purjeveneitä.
Seuraavaan kertaan.
Merellä ja muuallakin 