Olimme jo ennen koko reissulle lähtö päättäneet käydä Inkoossa tankkaamassa ja kaupassa.

Kallistahan tämä menovesi on, mutta paljon halvempaa täällä, kuin Skattalla, missä lähtiessä otettiin vain sen verran, että tänne varmuudella päästään. Skatan hinta oli 2.659 ja täällä 2.255 per litra, joten tuollaisessa 300 litran tankkauksessa se jo on merkittävä ero, melkein sata euro.

Vaikka tänne ”joutuu” ajamaan reitiltämme aika paljon sivuun, ei se sivuun ajaminen kuitenkaan maksa kuin kymmenisen euro. Ja samallahan pääsee kauppaan, jonne muutenkin olisi joutunut menemään.

Toki, Barösundissa on myös kauppa, joka aivan matkan varrella, mutta ei ehkäpä ihan niin hyvä valikoima kuin täällä s-marketissa Inkoossa. Joo tiedän, pitäisi kannattaa näitä saariston kauppoja, jota myös yleensä tehdäänkin, mutta Barössä on niin paljon muutenkin kesäisin kulkijaa, ettei meidän roposet vaikuta siinä oikeestaan mitään.

Tällä kertaa emme jääneet lounaalle, vaan jatkoimme kauppareissun jälkeen saman tien matkaa.

Olin tehnyt pikkuisen taustatöitä, ja löytänyt tällaisen, meille uuden retkeilysaaren. Kalliorannoilla useissa kohtiin kiinnitysrenkaita ja ranta aika syvä, vaikka isommallakin vehkeellä tulla rantautumaan.

Meille kävi oikeestaan aika hyvä tuuri. Kun olimme saaneet keulan kiinni maihin ja ankkurin kiristettyä, alkoi sade.

Onneksemme sade ei kestänyt kauan, mutta kastelipahan kalliot, joika sen myötä tulevat todella liukkaiksi, varsinkin vesirajan tuntumassa.

Tänne pääsee niin eteläväylältä, kuin Barosundin kautta ja sitten katkoviivalla merkittyä pienveneväylää pitkin. Jälkimmäistäkin voi tulla vaikka isolla purkkarilla, vettä matalimmillaan yli 3 metriä tuossa Tostholmin ja Svartön välikössä. eikä siinä ole siltoja tai sähköjohtoja rajoittamassa myöskään alikulkua.

Ranta on meidän kohdalla tosi syvä, kun muistaa, että meidän anturi on vain n 3 metrin päässä keulasta.

Koitin vähän virveliäkin, mutta ei saanut nykäystäkään. Ei ole ahven liikkeellä, saati täällä paikallaan 😉

Kävyistä valuvaa mahlaa en ole ennen nähnytkään. Oli kuin vettä olisi valunut, mutta kuten taivas kertoo, ei satanut.

Ensimmäisen illan näkymää, kun ei tyyntynytkään, kuten tavallisesti keskikesällä tekee.

Se on kuin musiikkia korville, kun laineet liplattavat veneen kylkeen.

Selvisi uudella saarikierroksella, että paikka on Vantaan Kaupungin omistuksessa ja ilmeisesti sen ylläpitämäkin. Vähän vois kyltin ulkonäköä parantaa, mut mikäs minä olen arvostelemaan?

On tämä sen verran hyvä saari, että jäätiin toiseksikin yöksi ja tullaan varmasti toistekin tänne.

Tuli iltapäivällä purkkari tähän lähistölle. Olivat olleet ensin toisella puolen saarta, mutta sinne tuuli kävi aika ilkeästi. Upea puupurkkari heillä on.

Perinteiseen tapaan, pieni video saaresta.